keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Pssst..

Käykäähän kurkkaamassa Tarjan ihanaan blogiin ja osallistumassa arvontaan su 11.1. asti. Palkintona on upea keittiösetti.

Pieni karkulainen


Joulu oli ja meni. Ensimmäistä kertaa vuosiin vietimme aaton pienemmällä porukalla. Yleensä on tapana kerääntyä yhteen siskon perheen, anopin, kälyn ja äidin kanssa, mutta tällä kertaa teimme toisin. Oli aivan outoa. Niin rauhallista ja hiljaista ettei meinannut osata olla. Mutta ihana joulu silti.


Joulupäivänä kokoonnuimme anopin notkuvien pöytien ääreen yhdessä sukulaisperheen kanssa ja tapaninpäivänä rakas ystäväperheemme Etelä-Suomesta ajaa hurautti meille pariksi päiväksi. Syötiin ja käytiin pulkkamäessä. Kahviteltiin, saunottiin ja pyörähdettiin siskon luona glögillä. Sitten vielä lähdettiin porukalla Keskiselle ja sieltä ystäväperhe jatkoi matkaansa takaisin etelään. Tutustuin Jennin kanssa joskus tenavana, tai taisi se jo teini-ikää olla, ja siitä lähtien ollaan pyritty näkemään vähintään kerran vuodessa. Vuosien varrella me molemmat menimme naimisiin ja saimme lapsia ja nyt sitten myös miehemme ja lapsemme ovat ystäviä keskenään. Aika hienoa.

 Ystäväperheen kotiuduttua tytöt eivät osanneet yhtään olla, vaan olivat heti kaveria vailla. Niinpä saatiin yökylään ihanat siskokset. Hyvin meni, vaikka toinen tytöistä oli vasta ensimmäistä kertaa ikinä yökylässä. Yöllä kuitenkin meidän kuopukseen nousi kuume. Olinkin sitä osannut vähän odotella, kun oli niin itkuinen ja huono syömään.

Eilen illalla nousi kuume myös pian 4-vuotiaaseen. Siihen iskee kyllä ihan jokainen mahdollinen nuhakuume jota on liikkeellä ja aina rajuna. Nytkin nukahti nojatuoliin kesken lastenohjelmien. Oma olokaan ei ole kaksinen. Nukuin mielestäni yön ihan hyvin, mutta enpäs vaan meinannut millään jaksaa herätä. Kun sitten kymmenen maissa kömmin vihdoin ylös peiton alta, olin aivan yhtä väsynyt kuin nukkumaan mennessä. Sama olotila on nytkin ja kurkku on kipeä. Eiköhän se kuume vielä minutkin nappaa.


Kuvat eivät liity jouluun, vaan niissä seikkailee meidän syyrialainen hamsteripoika, Hamtaro, joka on jo kahdesti karannut häkistään ja jota eilenkin metsästeltiin ainakin tunnin tai pari. Viimein 4-vee kuuli rapinaa lelukaapista ja sieltähän Hamtaro löytyi nukenvaatepussin takaa hyllyltä. Onneksi ei ollut sinne liiskaantunut.

Hamtaro ei ole oikein kesyyntynyt kunnolla, joten ostin sille Keskiseltä pienen sisäaitauksen, jossa pystymme sitä paremmin totuttamaan meihin ihmisiin. Esikoisen kanssa se tulee toimeen ja viihtyy jopa hetkittäin esikoisen sylissä, mutta pienempiä lapsia pelkää.
Hauska veijari, mutta täytyy sanoa, että kyllä minulla on edelleen sydämessä koiran muotoinen aukko. Lähes päivittäin katselen Apulaa ja FB:n koiraryhmiä sillä silmällä. Tiedän, että kun kuopus on vasta noin pieni, ei todellakaan ole vielä pennun aika, mutta jos vaikka silmiin sattuisi joku kodinvaihtaja. Sellainenhan Vilmakin oli. Maailman paras koira.

maanantai 1. joulukuuta 2014

SOblogit

Ehkä jotkut ovat jo huomanneetkin, että blogini sivupalkkiin on ilmestynyt SOblogit-logo. Harvempi kuitenkin varmaan tietää mitä tuo logo tarkoittaa. Lisävalaistusta varten julkaisen tässä virallisen tiedotteen, jonka on kirjoittanut Miia Kanivinossa-blogista.


Eteläpohjalaisblogit saman katon alle 

Joukko eteläpohjalaisia blogeja on lyönyt hynttyyt yhteen. Jatkossa blogit julkaisevat postauksiaan nimen SOblogit alla. Nimi tulee sanoista South Ostrobothnia eli Etelä-Pohjanmaa. 

- Minulta kysytään usein ihmetellen, onko Etelä-Pohjanmaalla blogeja. Ja onhan niitä iso pino, kertoo SOblogien idean takana oleva Kanivinossa-nimellä bloggaava Miia. - Kyselyistä innostuneena ryhdyin kesällä pohtimaan, kuinka saisimme tällä alueella asuvia bloggaajia postaamaan samalla nimellä. Bloggarit ovat muuallakin Suomessa ryhmittyneet. Vaasalaiset bloggaavat Blogivaasa-nimellä. Turussa taas on Åblogit turkulaisbloggareille. 

SOblogeissa mukana olevat blogit tunnistaa blogien sivuilla olevasta logosta. Julkaisemalla blogipostauksia saman nimen alla blogit haluavat kannustaa eteläpohjalaisia seuraamaan ja tutustumaan oman alueensa blogeihin. Bloggarit toivovat SOblogien lisäävän myös alueen blogien välistä yhteistyötä. 

Mukana SOblogeissa ovat blogit: Aarteita By KEY, Elämää Sinisalossa, Hannatic, Kanivinossa, Keltainen keinutuoli, Kurpitsavilla, Mari H, Metsolassa, Miia-Rebekka, Niittylän Lapset, Päärynäpuun alla, Suvikukkasia, Taidetekstaamo, Usva ja Villa Bohemian. Mukaan blogeja on pyydetty Seinäjoen alueen bloggaajien Facebook-ryhmän kautta. 

SOblogien postauksia pääsee helpoiten lukemaan Facebookin kautta tykkäämällä SOblogeista siellä. SOblogien yhteisblogi on osoitteessa www.sobloggaajat.blogspot.fi/. 

Tykätkäähän SOblogeista Facebookissa :) .

lauantai 8. marraskuuta 2014

Kurkistus olohuoneeseen


Olohuone on meidän kodin sydän. Se sijaitsee keskellä taloa ja sitä kautta kuljetaan lähes joka huoneeseen. Samalla se on myös todella vaikea sisustettava, koska siellä ei ole yhtään ehjää seinää.


Olohuonetta hallitsee tiilinen takkaseinämä, jotka taisivat 70-luvulla olla yleisiä vähän joka talossa. Alunperin se oli punatiilinen ja söi olohuoneesta kaiken valon, joten maalasimme sen valkoiseksi. Sen myötä olohuoneesta tuli ihanan valoisa ja avaran näköinen.


Olohuoneessa on ollut jos jonkinlaista tyyliä vuosien varrella. On ollut rottinkituolia, divaanisohvaa ja yritinpä yhdessä välissä tuoda taloon vähän maalaisromantiikkaakin huonolla menestyksellä. Jossain vaiheessa tyyliksi muotoutui suoralinjainen, pitkälti musta-valkoinen, sisustustyyli graafisilla kuvioilla ja pienillä väriläiskillä.

Graafisia kuvioita on myös uudessa matossa, jonka mies toi piipahdettuaan työmatkalla Ikeassa. Ikean matoista olen aiemmin testannut niin kutsuttua "sisustusblogimattoa", eli Stockholmia, jonka sain siskolta lainaksi. Se on kuitenkin aika vaikeasti puhdistettavissa ja mielestäni hiukan pistelevä jaloille, kun kävelee paljain varpain. Tosi ihana se kyllä on.

Tämä Ikean Lappljung Ruta -matto on kuitenkin pikkulapsiperheessä käytännöllisempi, kuin iso kudottu villamatto. Todella helppo imuroida ja mukavan tuntuinen jalalle. Hintakaan ei ole paha, vain 99e. Nyt en tosin Ikean nettisivuilta enää löydä kyseistä mattoa, joten en tiedä onko se poistunut mallistosta. Samaa mattoa löytyy kuitenkin neliön muotoisena ja turkoosilla piristevärillä Ikean nettisivuilta.


Samalla reissulla mies toi myös pitkään himoitsemamme Hemnes-lipaston. Tämä oli kyllä nappiostos. Ihanan iso ja tukeva. Laatikoihin mahtuu suuri lankavarastoni ja vielä jää laatikoita ylikin ;) .




Lipaston päälle hankimme Maskun kalustetalosta Norrsund-valaisimen. Se on kyllä todella ihana! Koristeeksi päätyivät myös Pentikin lasinen tuikkulyhty, lahjaksi saamani lyhty ja "Friends are the family you choose" -kyltti, sekä ystävältä saamani ihana lasinen kynttiläpurkki. Pari päivää sitten mies sai 10-vuotisesta työurastaan kiitokseksi mm. Iittalan Alvar Aalto Collectionin teräksisen vadin. Se löysi myös paikkansa lipaston päältä. Seinällä olevat taulut ovat siskoni käsialaa.


Aikoinaan, kun kävimme katsomassa taloamme ensimmäisen kerran, ihastuin koko talossa olevaan vinoon sisäkattoon. Se on ihana. Katto kaipaa kuitenkin kovasti joko uutta maalia tai koristelevyjä ja luulenpa, että päädymme jälkimmäisiin.


Yksi olohuoneen lempparijutuista on Korgin digitaalipiano, jolla en vielä osaa kunnolla soittaa, mutta aion kyllä opetella. Jotenkin tuo valkoisen pianon, Marimekon Siirtolapuutarha -taulun ja talokauppojen mukana tulleen puujakkaran liitto on ihana.


Näin pääsitte kurkistamaan meidän olohuoneeseen. Seuraavaksi voisi vuorossa olla vaikkapa keittiö. Keittiökin on meillä kovassa käytössä, vaikka ei ulkonäöllisesti ehkä olekaan tyyliäni.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Pieniä vain kerran



Aamulla ikkunasta kurkistaessa ulkona odotti iloinen yllätys. Kauan odotettu ensilumi. Ei sitä paljon ole, mutta sen verran kuitenkin, että maa on valkoinen.

Isot tytöt kouluun, nopea kodin siistiminen, aamupala nassuun ja toppavaatteet niskaan. Kuopus pääsi samalla testaamaan uutta haalariaan, jonka bongasin Halpa-Hallin haalarirekistä (Play Zone, 80cm, 29,95e). Vielä se on liian iso, mutta menettelee kuitenkin. Pienempiä haalareita on paikallisista kaupoista vaikea löytää ellei halua vauvamaisia pörröhaalareita tai toppapusseja.


Ulkoilu meni kuopuksen osalta lähinnä itkeskelyksi. Talvikengät eivät pysyneet jaloissa, joten jouduin turvautumaan äitiyspakkauksen toppatossuihin. Niillä taas ei kävely onnistunut ensinkään ja liian ison haalarin kanssa oli vaikea kontata, joten se laittoi turhauttamaan. Hetken jaksoi sentään seurailla isosiskon lumikakkujen tekemistä.


Vaikka meidän kuopus on ikäisekseen tosi pieni, on se silti jo niin suuri. Seisominen onnistuu ilman tukea, kävely tuen kanssa. Pari askelta on jo otettu ilman tukeakin. Muutamia sanoja tulee, joista tärkeimpänä EN. Lähes joka asiaan on vastauksena: "En!" Ensi viikolla onkin sitten jo pikkuneidin ensimmäinen syntymäpäivä. Juhlat juhlitaan kuitenkin vasta myöhemmin, kun kaikki tärkeät ihmiset ovat paikalla.


Minä olen pohdiskellut työkuvioita. Pitäisi päättää, koska palaan takaisin sorvin ääreen. Näillä näkymin olen kuitenkin vielä vuoden verran kotona nuorimmaisten kanssa. Vaikka olenkin viettänyt suuren osan aikuisuudestani kotiäitinä, ovat lapset kuitenkin vain kerran pieniä. En meinaa tajuta sitä ollenkaan. Aina välillä sitä joutuu oikein herätellä itseään, että ajatteles nyt, kun esikoinen menee jo kahden vuoden kuluttua yläasteelle (tai yläkouluhan se taitaa nykyään olla nimeltään..). Ei voi olla totta! Juurihan se oli ihan pieni. Katseli Nalle Puhia ja Noosupattia (= Möhköfantti) ja kiipesi pyykkikoriin piiloon.


Olohuone on muuten kokenut pienimuotoisen muodonmuutoksen. Uusi matto ja sen sellaista. Siitä lisää seuraavalla kerralla.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Koiran kaipuu


Näin syksyllä, kun illat pimenee ja ilma raikastuu, alkaa taas suru painaa, kun mietin meidän edesmennyttä Vilma-koiraa. Jotenkin siinä oli oma tunnelmansa, kun miehen töistä tultua tehtiin vahdinvaihto ja minä lähdin melkein samalla oven avauksella Vilman kanssa lenkille. Hengitin raikasta pakkasilmaa, kuuntelin korvanapeilla musiikkia ja katselin miten Vilma hyppeli iloisena ympäriinsä ja haisteli ihan jokaisen lyhtypylvään, puun ja pidemmän ruohonkorren. Nyt jotenkin taas oikein korostuu se, miten kovasti kaipaisin uutta koiraa. Uutta ystävää ja lenkkikaveria.



Oikeastaan jo heti Vilman kuoleman jälkeen alettiin miettiä uuden lemmikin hankkimista. Oli todella lähellä ettei hankittu saman tien uutta villakoiraa. Yksi uutta kotia kaipaileva kävi itseasiassa meillä jo pari päivää olemassakin kokeella, mutta erinäisten asioiden johdosta se ei sitten meille jäänytkään. Silloin tuli myös mietittyä oliko kova koiran ikäväni enemmänkin Vilman ikävää. Vertasin muita koiria koko ajan Vilmaan. Olisi varmasti ollut liian aikaista ottaa meille uusi koira.

Tässä taannoin kotipaikkakunnallemme avattiin uusi lemmikkiliike ja aloin pyöritellä mielessäni jonkin häkkieläimen hankkimista. Meillä on ollut aiemmin marsuja, mutta ne olivat niin kovatöisiä ja miehen heinäallergian takia eivät muutenkaan parhaita lemmikkejä meille, joten ne hylkäsin suoralta kädeltä. Minulla ja miehelläni oli vuosia sitten myös rottia, mutta ne haisivat mielestäni liikaa.  Niinpä aloin miettiä hamsterin hankkimista.


Kävin lemmikkiliikkeessä katselemassa hamstereita ja päädyttiin sitten hankkimaan syyrialainen hamsteripoika. Meillä on siis taas lemmikki. Hamtaro nimeltään.
Onhan se aika ihana, mutta ei kuitenkaan koiran veroinen. Olen niin henkeen ja vereen koiraihminen. Tänään onkin tullut taas salaa tutkailtua mm. Apulan tarjonta. Tiedän ettei meille varmasti vielä aikoihin koiraa tule, mutta saahan sitä aina haaveilla.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Niisk


Täällä sairastellaan oikein urakalla syysflunssaa. Ekaluokkalainen aloitti yskimisen ja niistämisen jo varmaan kuukausi sitten ja 3,5-vuotias jatkoi heti perässä kuumeen kera. Nyt yskii ja niistää myös esikoinen ja itselleni nousi toissayönä kuume. Kuopus itki tukkoista nenäänsä viime yönä ja tänään itkeskely on jatkunut. Tuntuu, että heti kun jollain alkaa helpottaa, iskee tauti seuraavaan. Mies on säästynyt ainoana pahemmalta taudilta. Pitkäveteistä flunssaa tänä syksynä. Näin olen kuullut. Toivottavasti meidän perhe alkaa olla jo voiton puolella.


Tyttöjen syysloma alkoi ja kyllä harmittaa, kun tähän mennessä loma on kulunut neljän seinän sisällä. Tein pari iltaa sitten neljä pellillistä pizzaa ja onneksi tein. Nyt ollaan sitten tuhottu niitä eikä ole tarvinnut kipeänä keskittyä ruoanlaittoon. On tullut kyllä istuttua ihan hävettävän paljon tietokoneen äärellä lukemassa blogeja ja katsomassa Netflixistä dokumentteja. Sukkapuikot sentään ovat samalla kilisseet, joten valmistuu edes pikkuisen jotain jo valmiiksi pukinkonttiin.

Kameraa olen myös yrittänyt opetella käyttämään, mutta vielä on aukot, valotusajat ja herkyydet sun muut vastaavat hukassa. Lähinnä kameran eri toimintoja olen kokeillut ja ehkä pikkuhiljaa alan päästä kärryille. Eipä tuo kamera olekaan ollut minulla kuin vasta vuoden ;) .

Nyt taidan mennä hetkeksi sängylle pötköttelemään kahden nuorimmaisen kanssa. Isommat tytöt lähti kavereilleen leikkimään. Kyllä muuten onkin hiljaista!


perjantai 19. syyskuuta 2014

Sohvapöytää metsästän...

... mutta en tahdo saada suurta ;) .

Saimme kesällä siskolta uuden sohvapöydän. Se on kiva, mutta liian korkea meille, kun koristeet peittävät näkyvyyden televisioon. Niinpä olemme tässä miettineet uuden sohvapöydän hankintaa ja löysin Ellokselta aivan ihanan.

(kuva Elloksen nettisivuilta)

Huonekalualalla työskentelevä mieheni oli kuitenkin hiukan epäileväinen kumipuisia jalkoja kohtaan, joten emme vielä pöytää tilanneet. Onko kenelläkään teistä kokemusta kyseisestä sohvapöydästä tai muista kumipuisista huonekaluista? Ovatko kestäviä?

perjantai 1. elokuuta 2014

Hyvää ruokahalua!


Pienimmän neidin syöminen on nykyään yhtä tappelua. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes tyttö viime viikolla sairastui vauvarokkoon. Korkea kuume vei ruokahalut ja niitä metsästellään edelleen takaisin. Sairastelun jälkeen tyttöä on tuntunut hakristavan joka ikinen vähänkään isompi ruoanpalanen ja tuntuu että jokainen lusikallinen on yhtä kakomista.


Tyttö on muutenkin niin pieni tirppa, että olisi hyvä syödä isompia annoksia. Linnun annoksilla kuitenkin mennään ja niistäkin puolet on aina rinnuksilla.


Loppujen lopuksi ruokailu menee aina itkuksi enkä oikein tiedä mitä tekisin ettei siitä tule suurta peikkoa. Meillä on jo yksi nirso lapsi, joka on todella huono syömään, joten en millään haluaisi toista samanlaista.


Olisko kellään antaa vinkkejä miten voitais taas saada ruokailu sujumaan? Vertaistukikin olisi oikein toivottua.


torstai 31. heinäkuuta 2014

Kesä


Niin se kesäloma alkoi ja on jo melkein ohikin. En ole blogiin kirjoitellut. Pahoittelut siitä. Tuntuu, että tyttöjen kesäloma meni aivan vilauksessa ohitse. Onhan sitä tosin vielä viikon verran jäljellä.

Kesään mahtui niin iloa kuin suruakin. Heti alkukesästä rakas koiramme nukkui pois. Pian sen jälkeen lähdimme kesälomamatkalle Nummelaan ystäväperheen luokse. Siellä vietimme juhannuksen. Juhannuspäivänä käytiin Korkeasaaressa, jossa olen käynyt viimeksi ala-asteiässä. Valitsimme varmaan kesän viileimmän ja tuulisimman päivän ja sillalla saareen kävellessä meinattiin lähteä tuulen mukaan. Onneksi selvittiin kuitenkin perille ja nähtiin eläimiä, joita tuskin tullaan kovin usein näkemään. Tytöt odottivat kovasti näkevänsä leijonan ja kyllähän sekin siellä vilahteli.



Nummelan reissun lisäksi on tullut tehtyä monta pienempää reissua. Kävimme mm. Kälviällä Toivosen eläinpuistossa ja talonpojanmuseossa, joka oli mielenkiintoinen paikka. Lapset eivät niinkään jaksaneet keskittyä museoalueeseen, mutta aivan pienet marsunpoikaset ja kissanpennut kiinnostivat kovasti.


Yksi kesän kohokohdista oli, kun lähdimme miehen ja kahden nuorimman lapsen kanssa ex-tempore-ajelulle Keski-Pohjanmaalle. Ajelimme Lappajärven ja Kortesjärven kautta Pietarsaareen ja sieltä Evijärven kautta takaisin Alajärvelle. Matkalla oli ihania ruotsinkielisiä pikkukyliä, joita olisi kiva vähän kierrellä. Tarkoitus oli alunperin käydä ajelemassa joitakin sivuteitä, koska monesti sillä tavalla löytää kaikkein kauneimmat paikat. Yllätyimme, kun löysimmekin itsemme keskeltä Pietarsaarta. Siellä oli hyvä käväistä hakemassa hampurilaisateriat Mäkkärin luukulta ja jatkaa matkaa kotiin. Tuollaiset ajomatkat ilman päämäärää on ihan parhautta!




 Myös Keskisen ilmainen Miljoona Tivoli tuli kierrettyä läpi. Se taisi olla tytöille kesän kohokohta Nummelan reissun lisäksi. Itsekin tuli käväistyä 3-vuotiaan kanssa karusellissa sekä 7-vuotiaan kanssa kummitusjunassa.

Vaikka kesäloma oli ihana, on toisaalta mukava palata takaisin arkeen. Mies palasi töihin jo kuukausi sitten ja tytöt tosiaan aloittavat koulun ensi viikolla. Vanhimmat tytöt aloittavat myös kuvataidekoulun ja 3-vuotias lupasi aloittaa kerhon seurakunnallamme. Itse haaveilen piano- ja ratsastustunneista, mutta ehkä sitten joskus myöhemmin.

Kuvat ovat mieheni käsialaa ja ne kaikki on otettu Korkeasaaressa.


sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Ihmisen paras ystävä


Vilma 14.3.2002-13.6.2014
 
Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin
 
(Runo täältä



Kuvassa Vilma on viimeistä kertaa lenkillä läheisellä rannalla, jossa aina lenkkeillessä poikettiin. Lenkin jälkeen Vilma alkoi hengittää huonosti ja parin päivän päästä oli aika tehdä raskas päätös ja päästää Vilma sateenkaarisillalle. Vilmalla oli nisäkasvain ja se oli levinnyt keuhkoihin. Nyt Vilma nukkuu ikiunta omassa pihassa omenapuun alla.
 
 

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Nyt vihertää jo sisälläkin



Pitäisiköhän sitä vähän viritellä tätäkin blogia takaisin eloon..
Aika on kulunut pitkälti lasten kanssa sekä lukion kimpussa eikä aikaa ole kamalasti jäänyt millekkään "ylimääräiselle". Haaveissani siintää kaunis blogi, jota kirjoitan joka päivä ja jossa jokainen nappi ja nippeli on juuri sellainen kuin haluan. Taidot ei kuitenkaan riitä blogin ulkoasun kanssa painimiseen, joten tämän täytyy kelvata. Ehkä joskus löydän sen verran ylimääräistä aikaa, että pystyn vaikka kokonaisen päivän perehtymään koodaamiseen.

Tällä hetkellä täällä eletään kaaoksessa. Laitettiin pienempien tyttöjen huoneeseen uusi laminaattilattia vanhan, kulahtaneen muovimaton tilalle ja niinhän siinä kävi, kuten arvata saattaa, että raahattiin kaikki tavarat tyttöjen huoneesta muihin huoneisiin ja jotenkin ne ovat tahtoneet jäädä niille sijoilleen. Nyt täällä alkaa sentään näyttää jo edes hiukan asuttavalta, mutta vielä olisi tekemistä.
Tuli siivottua vaatehuonekin tuossa muutama viikko takaperin ja taitaa senkin jäljiltä olla vielä vaatepusseja siellä täällä lojumassa. Kirppikselle kannoin vaatetta jo kassitolkulla ja kyllä niitä varmaan vieläkin riittäisi.

Älkää säikähtäkö.. Kukalle on kyllä tulossa ihan oikea ruukku. En sentään t uollaiseksi aio jättää.

Tänään olen vähän siivoskellut ja kulkenut ees taas miettien millaisen mistäkin huoneesta haluaisin. Olohuoneeseen ollaan jo pitkään haaveiltu pienempää sohvapöytää ja nyt sellainen olisi tulossa. Samoin uudet verhot, joista en vielä tiedä laitanko ne olohuoneeseen vai makuuhuoneeseen. Tykkään kyllä niin kovasti noista olohuoneessa olevista Luhdan verhoista, että voi olla etten malta niitä vielä laittaa vaatehuoneen hyllylle. Minulla on tapana kiintyä huonekaluihin ja tavaroihin niin, että ne ovatkin meillä vuosi tolkulla samassa kohdassa ja mies tai sisko joutuvat välillä ihan patistelemaan, että kokeileppa välillä jotain muutakin ;) . Tänään sentään sain sen verran aikaiseksi sisustamisen saralla, että hain paikallisesta itsepalvelukukkakaupasta palmuvehkan. Siitäkin olen jo pitkään haaveillut, mutta en ole ikinä tullut ostaneeksi.

Keittiö kaipaisi kovasti uutta mattoa, mutta vaikka kahlasin nettikauppoja, en löytänyt mieleistä. Olen aina unelmoinut siitä, että pääsisin jonkun kangaspuilla kokeilemaan maton kutomista, mutta kun ei kenelläkään tutulla taida olla kangaspuita enkä minä osaa yksin mattoa kutoa. Tarvitsisin ohjausta. Kun löytyisi opettaja ja kangaspuut, niin äkkiäkös sitä keittiöön pienen räsymatonpätkän kutaisisi. Saisipahan ainakin mieleisen.



Tänään tuli harrastettua käsitöitä jopa niin paljon, että leikkasin meidän kolmevuotiaan hiukset. Sen hiukset ovat kuin untuvaa, aivan vaaleat ja takaa kiharat. Vetävät sellaiseen takkuun ettei kukaan ymmärrä. Nyt sitten pätkäisin ne polkaksi ja heti tuli paremmat. Ei ne kovin pitkät ole ennenkään ollut, mutta kyllä niistä kolmisen senttiä tipahti olohuoneen lattialle.
Emppa on kyllä aivan kuin minä pienenä. Samanlaiset hiukset ja silmät :) . Muilla meidän lapsilla onkin tummat hiukset ja silmien kanssa mennään tällä hetkellä fifty-fifty. Kahdella on siniharmaat ja kahdella ruskeat.

Nyt pitäisi tästä tehdä vielä siivouksessa loppusilaukset ja olla sitten skarppina nettilukion puolella englannintunnilla. Illalla taidan käydä kaupan kautta hakemassa sen uuden sohvapöydän, joka muuten saattaa olla monelle teistä tuttu siskoni blogin kautta ;) .


maanantai 17. maaliskuuta 2014

Printtejä


Sain eilen ison sisustusinspiraation. Tai oikeastaan kaipasin kovasti kivoja printtejä seinille. Tutkiskelin Pinterestiä ja löysin hevosia rakastavan esikoisen huoneeseen muutaman printin sekä askarteluohjeen kartonkihevoseen.

Kun mies sitten illan hämärtyessä lähti tyttöjen kanssa mummulaan, kehystin printit ja kokeilin askarrella ensimmäisen hevosen. Tarkoitus olisi tehdä niitä monta ja laittaa roikkumaan katosta. Vanhat tapetit voisivat antaa niille mukavasti ilmettä, mutta tämä ensimmäinen prototyyppi on kuitenkin leikelty ihan vain keltaisesta kartongista ja jalat on kiinnitetty vuosia sitten jostakin netin syövereistä tilaamillani koristeellisilla haaraniiteillä.
Ohje hevosiin löytyy täältä. Värikäs printti täältä. Aakkosprintti täältä. Hevosprintti täältä.

Printtitaulut löytänevät paikkansa seinältä. Odottelevat vaan tuossa hyllyn päällä, että jaksaisin etsiä vasaran ja nauloja. Ehdottomasti käyn kyllä ostamassa uusia kehyksiä ja tulostelen printtejä muuallekkin kuin esikoisen huoneeseen. Pinterestistä löytyy vaikka millaista kivaa, kun laittaa hakusanaksi free printables. Itse tulostin myös kirjekuoria sekä Paperinukkeja, jotka askarrellaan samaan tyyliin kuin tuo hevonenkin. Niihin joudun kuitenkin etsimään pienempiä haaraniittejä.


Loppukevennykseksi vielä meidän 12-vuotias Vilma-puudeli, jota ei tällä hetkellä puudeliksi  tunnistaisi. Turkissa oli muutamia sen verran pahoja takkuja, että päätin ajella turkin aivan lyhyeksi. Vilma näyttää nyt lähinnä uitetulta rotalta, mutta eiköhän sille ehdi ihan kiva pieni turkki kasvaa ennen kesää.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Pikku kokit



Hävettää oikein, kun en ole tännekkään aikohin kirjoitellut. Jotenkin ei ole ollut kirjoitushaluja eikä nyt mitään sen kummempaa kyllä ole tapahtunutkaan. Oon nyt vähän enemmän yrittänyt olla lasten kanssa, mutta kamera unohtuu useimmiten touhujen ulkopuolelle, joten kuvia on tullut räpsäistyä lähinnä puhelimella Instagramiin. Tässä postauksessa pari räpsyä, jotka nyt sattuivat löytymään koneen kätköistä.

Ollaan ulkoiltu tyttöjen kanssa jonkun verran. Lähinnä tuossa kotipihalla ja isänsä kanssa ovat käyneet pulkkamäessä ja kävelyllä. Suksillakin ovat taitaneet muutaman kerran kiertää talon, mutta kun talvi on mikä on, niin eipä sitä ole pahemmin ollut lunta missä hiihtää..


Olen myös jonkun verran yrittänyt ryhdistäytyä leivonnan saralla. Tytöt tykkää leipoa, mutta minä taas en ole yhtään pullantuoksuinen äiti. Leipominen ja ruoanlaitto ovat täyttä pakkopullaa. Nykyään teenkin yleensä niin, että luettelen mitä pitää tehdä ja tytöt sitten tekevät ohjeiden mukaan. Viime aikoina on tullut leivottua keksejä, Runebergin torttuja ja laskiaispullia. Tänään pitäisi taas kaivaa jauhot ja leivinjauheet esille ja leipoa kakkupohjat, pizzoja ja muffinsseja. Esikoisella on huomenna 10-vuotissynttärit ja sinne pitäisi saada suuhunpantavaa.

Pari viimepäivää ovat kuluneet sairastaessa. Minuun iski flunssa ja kuume takavasemmalta, mutta tänään olo tuntuu jo aika hyvältä. Nuhaa nyt vielä on, mutta kun kerta kuumetta ei enää ole ja nuhakin on jo paranemaan päin, niin uskaltaudun nuo synttärit järjestämään. Tyttö on niitä niin kovasti odottanut.


Eipä tässä varmaan nyt muu auta, kun ryhdistäytyä ja aloitella pienimuotoista siivousta ja sitten kai pitäisi edes ne kakkupohjat tehdä. Vielä odottelen postista kakkukuvaa ja jännitänkin ehtiikö se perille. Toimitusaika piti olla vain päivän verran, joten tänään viimeistään pitäisi tulla. Harmittaa tosi paljon jos täytyy keksiä jokin suunnitelma B. Lähikaupoissa ei ole kakkukuvina kuin niitä iänikuisia Disney prinsessoja, autoja ja Hello Kittyjä. Ei ehkä enää niin 10-vuotiaalle sopivaa. Tyttö haluaa heppasynttärit, joten hevosen kuva siihen kakkuunkin olis tulossa.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Koti

Sohvapöydällä olevat "kynttilänjalat" sain veljeltäni. Ne on oikeasti vanhoja savisia apteekin lääkepulloja, jotka veli oli löytänyt kirpparilta.






Napsin pari päivää sitten kuvia olohuoneesta ja makuuhuoneesta. Olohuone taitaa olla tällä hetkellä ainoa huone, joka miellyttää silmää, vaikka remppaa kaipaisi sekin. Makuuhuone saa vielä joskus uudet tapetit ja koko talo toivottavasti jonkinlaisen verhoilun kattopintoihin. Myös makuuhuoneen lattia tulee jossain vaiheessa vaihtumaan. Haaveillaan miehen kanssa vaaleista harmaansävyisistä laminaateista koko taloon, mutta katsotaan nyt. Olisi niin paljon muutakin, mihin tarttis rahaa sijoittaa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...