maanantai 16. syyskuuta 2013

Sadonkorjuuta


Aamupala venyi meikäläisen osalta tänään lähemmäs lounasta. 
Aamulla join vain mukillisen kahvia.
Päädyin kanasalaattiin ja turkkilaiseen jogurttiin kera teen, veden ja vitamiinipillerin.
Varmasti kiviäkin kiinnostaa ;) .


Eilen kävästiin siskon, siskontytön ja meidän kuopuksen ja esikoisen kanssa vähän metsäretkellä.
Tarkoitus oli kurkata olisko yhtään suppilovahveroa ilmestynyt,
mutta ilmeisesti on ollut liian kuivaa. 
Kangassieniä löytyi ihan mukavasti. Kuvassa vain osa sadosta.

Eipä tuo metsässä rämpiminen kovin hyvä idea ollut, vaikka
maasto olikin helppokulkuista. Kamalat liitoskivut sain aikaiseksi ja illalla tuli kovasti harjoitussupistuksia.
En vaan malttanut enää mieltäni, kun oon koko loppukesän ja syksyn haaveillut sienimetsälle pääsystä.
Aion kyllä seuraavien sateiden jälkeen käväistä uudelleen kurkkaamassa vakkarisuppispaikalleni.


Masu kasvaa pikkuhiljaa, vaikka kaikki sitä kovin pieneksi sanovatkin.
Ei minulla tämän isompaa raskausmasua ole ollut edellisiltäkään.
Välillä se mahan koon kommentointi kyllä pistää ärsyttämään. 
Riippuu vähän kuka sitä kommentoi. 
Samalla tavalla ärsyttää varmasti heitäkin, joiden isoa raskausmahaa taivastellaan.

Huomatkaa muuten jalassa ihanat (ja valtavan lämpimät!) villasukat. 
Kiitos Henna <3 .

torstai 12. syyskuuta 2013

On se pieni.


Aamupalaksi lihapullaleipää sinapilla.
Ei kovinkaan houkuttelevan näköistä, mutta ah, niin hyvää!
Näitä raskausajan mielitekoja :D .
Terveyttä tuomassa myös raskausajan monivitamiinipilleri.


Eilen poksahti rikki rv 32. 
Toissapäivänä kävin äitipolilla lääkärintarkastuksessa marginaalisen istukan takia.
Edelliskerralla sanottiin istukan olevan aivan kohdunsuun edessä eikä alatiesynnytys tule kysymykseen.
Sanottiin, että on erittäin epätodennäköistä että istukka enää siitä nousisi.
Koko ajan salaa toivoin, että saisin kuitenkin synnyttää.

Lääkärintarkastuksessa selvisi ettei estettä alatiesynnytykselle ole.
En tiedä oliko ultraaja katsonut istukan paikan väärin (tai siis kaksi ultraajaa..),
vai oliko ihme tapahtunut ja istukka noussut sittenkin.

Vauvan kasvu jäi huolettamaan lääkäriä ja minua. 
Tällä hetkellä pikkuruinen on kolme viikkoa kasvussaan jäljessä.
Painoarvio oli 1400g, kun sen pitäisi kai olla jo lähempänä kahta kiloa.

Nyt sitten seuraillaan kasvua äitipolilla ja minä seurailen vauvan liikkeitä kotona.
Onneksi pikkuruinen on valtavan kova elämöimään masussa. 
Maha vain heilahtelee puolelta toiselle, kun toinen vetää iltajumppaa :) .

Ensi keskiviikkona menen taas äitipolille käyrille ja heti seuraavana maanantaina
kätilöpolille ultraan, jossa vauvan kasvu taas katsotaan.
Vielä oli tullut kokoa lisää, mutta kasvu oli hidastunut.
Jos se lakkaa kokonaan, joudun osastolle seurantaan.
Pahimmassa tapauksessa joudun sittenkin sektioon, jos vauva joudutaan
synnyttämään jo ennen laskettua-aikaa.

On tämä raskaus ollut kyllä yhtä myllerrystä. Koko ajan on ollut jotakin erikoista
ja kun viimein saa hyviä uutisia, tulee mukana myös huonot uutiset.

En kuitenkaan jaksa stressata. Mitäpä se auttaisi. Seurailen vain, että vauva pysyy liikkeessä.
Muuta en voi tehdä.

Täällä on meneillään armottomat nimipohdinnat. Nyt onneksi alkaa jo näyttää siltä,
että oikeat nimet ovat löytyneet :) .

perjantai 6. syyskuuta 2013

Yllätys!

Eilen sain puhelun siskolta. Pyysi mua illaksi äidin luokse. Tehtäis sushia ja muuta mukavaa. Lupauduin. Illalla sisko sitten kurvasi pihaan ja sanoi, että kierretään keskustan kautta, kun pitää hakea vielä tarvikkeita kaupasta. En osannut aavistaa mitään ennen kuin auto kurvasikin Kahvila Toivon pihaan ja näin pihassa ystävien autoja.


Siellähän ne oli kaikki rakkaat ihmiset (joista osa tosin ei ollut päässyt paikalle) jonossa odottamassa. Lahjapöytä pursusi paketteja ja herkuista notkuvat pöydät oli katettu valmiiksi.

Ilta oli tosi onnistunut. Leikittiin ihan mainioita leikkejä, syötiin navat täyteen herkkuja, naurettiin, naurettiin ja naurettiin. Kotiin tuli kyllä aivan eri ihminen, kuin joka sieltä lähti. Päivä nimittäin oli taas ollut vähän surkea, mutta ilta kyllä piristi ihan toden teolla.


Kotona en meinannut malttaa mennä nukkumaan, kun hypistelin pikkuruisia vaatteita ja muita ihania lahjoja. Yölläkään en saanut nukuttua, kun ilmeisesti masuvauvakin nautti täysin siemauksin juhlistaan ja jatkoi riehumista ja juhlimista melkein aamuun saakka. Ensimmäistä kertaa se riehui niin että en ihan oikeasti saanut nukutuksi. Heräsin siihen, kun tuntui että toinen tulee navan kautta pihalle ja maha heilui puolelta toiselle. Varmaan veti aika monta kuperkeikkaa. KIITOS VALTAVASTI KAIKILLE MUKANA OLLEILLE <3 !

Tänään pistin koneeseen pyörimään pikkuisia vaatteita. Kohta ne saa ripustaa kuivumaan ja sitten silittää kaappiin odottamaan käyttäjäänsä. Eihän sitä malttaisi odottaa, että saa alkaa pukemaan noita aivan pieniä potkareita sille aivan pienelle, vaikka tiedänkin että mitä kauemmin vauva pysyy yksiössään, sitä parempi.








Lisää juttua kutsuista löytyy ainakin Hannan ja Hennan blogeista :) .

maanantai 2. syyskuuta 2013

Vai, että onnellisuusviikko..



Tämä aamu alkoi aivan väärällä jalalla. Laitoin illalla kellon herättämään tuntia normaalia aiemmin, jotta ehtisin vähän laskea matikan laskuja (kyllä.. aloitin nettilukion) ennen lasten herätystä. Jostakin syystä tulostin päätti kuitenkin kiukutella ja se ylimääräinen tunti meni sen kanssa tappelemiseen. Kun sitten vihdoin sain tulostimen toimimaan ja tehtävät tulostettua, olikin kello jo kahdeksan ja oli aika herättää lapset eskariin ja kouluun.



Aamu menikin sitten kokonaisuudessaan vähän niin ja näin.. Milloin lapset tappelivat keskenään, milloin tippui paidalle hammastahnaa ja piti etsiä ja silittää uusi. Kun vielä muutamaa minuuttia ennen koulun kellojen soimista etsittiin esikoisen takkia kissojen ja koirien kanssa, meinasi päässä napsahtaa. Aamu oli kyllä yhtä kiukuttelua niin lasten kuin äidinkin osalta. Paha mieli iski, kun olin kaasu vinkuen ajanut lapset autolla koulun pihaan ja palailtiin kotiin päin. Tuli ihan paska mutsi -fiilis. Olipa tyttöjen taas mukava aloittaa kouluviikko, kun äiti oli koko aamun karjunut kitarisat heiluen. Mitenhän sitä oppisi pitämään pienempää ääntä itse. Kun suutun, huudan. Vaikka parempi kai niin, kuin että nostaisin tenavat korvista pyykkinarulle roikkumaan..

Vielä ne varpaat sieltä pilkottaa ;)

Koko aamupäivä jatkui samaan tyyliin.. Koira onnistui kietomaan talutushihnansa jalan ympärille niin, että horjahdin ja löin polveni pöydän kulmaan. Itkuhan siinä pääsi näinkin isolta tytöltä. Kuopuskin teki kaikkensa, että saisi äidin hermot kireälle. Halusi leikkiä pihalla ja sieltähän ei sitten olisi saanut ollenkaan lähteä sisälle.


Nyt on vähän purettu pahaa mieltä paperille ja kahviteltu äidin ja siskon kanssa. Eskarilainenkin on jo haettu kotiin ja uunissa paistuu kanankoivet. Ehkä tämä tästä.. Facebookista luin, että nyt on onnellisuusviikko.. Tämän maanantain perusteella voisin päätellä että se viikko on aika kaukana.

Eilen käytiin siskon ja ystävien kanssa Amarillossa syömässä. Samalla juhlittiin pienimuotoisesti ystävän tulevia synttäreitä. Sisko toi mukanaan pöydälle koristeeksi kukan muotoisia ledituikkuja ja serpentiiniä.
Kyllä tuollaiset ystävien kanssa vietetyt illat on ihan parhautta. Sai nauraa ja vetää navan täyteen herkullista ruokaa.


Kiitos synttärisankarille aiemmin saaduista ihanista verhoista. Sormet jo syyhyäisivät päästä laittamaan esikoisen huonetta uusiksi. Sinne osaa noista verhoistakin suunnittelin, mutta ensiksi olisi vähän tapetoitavaa ja uudelleenjärjestelyä. Se taas on pakko jättää siihen hetkeen kun vauva on syntynyt ja minä parantunut.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...