perjantai 24. lokakuuta 2014

Koiran kaipuu


Näin syksyllä, kun illat pimenee ja ilma raikastuu, alkaa taas suru painaa, kun mietin meidän edesmennyttä Vilma-koiraa. Jotenkin siinä oli oma tunnelmansa, kun miehen töistä tultua tehtiin vahdinvaihto ja minä lähdin melkein samalla oven avauksella Vilman kanssa lenkille. Hengitin raikasta pakkasilmaa, kuuntelin korvanapeilla musiikkia ja katselin miten Vilma hyppeli iloisena ympäriinsä ja haisteli ihan jokaisen lyhtypylvään, puun ja pidemmän ruohonkorren. Nyt jotenkin taas oikein korostuu se, miten kovasti kaipaisin uutta koiraa. Uutta ystävää ja lenkkikaveria.



Oikeastaan jo heti Vilman kuoleman jälkeen alettiin miettiä uuden lemmikin hankkimista. Oli todella lähellä ettei hankittu saman tien uutta villakoiraa. Yksi uutta kotia kaipaileva kävi itseasiassa meillä jo pari päivää olemassakin kokeella, mutta erinäisten asioiden johdosta se ei sitten meille jäänytkään. Silloin tuli myös mietittyä oliko kova koiran ikäväni enemmänkin Vilman ikävää. Vertasin muita koiria koko ajan Vilmaan. Olisi varmasti ollut liian aikaista ottaa meille uusi koira.

Tässä taannoin kotipaikkakunnallemme avattiin uusi lemmikkiliike ja aloin pyöritellä mielessäni jonkin häkkieläimen hankkimista. Meillä on ollut aiemmin marsuja, mutta ne olivat niin kovatöisiä ja miehen heinäallergian takia eivät muutenkaan parhaita lemmikkejä meille, joten ne hylkäsin suoralta kädeltä. Minulla ja miehelläni oli vuosia sitten myös rottia, mutta ne haisivat mielestäni liikaa.  Niinpä aloin miettiä hamsterin hankkimista.


Kävin lemmikkiliikkeessä katselemassa hamstereita ja päädyttiin sitten hankkimaan syyrialainen hamsteripoika. Meillä on siis taas lemmikki. Hamtaro nimeltään.
Onhan se aika ihana, mutta ei kuitenkaan koiran veroinen. Olen niin henkeen ja vereen koiraihminen. Tänään onkin tullut taas salaa tutkailtua mm. Apulan tarjonta. Tiedän ettei meille varmasti vielä aikoihin koiraa tule, mutta saahan sitä aina haaveilla.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Niisk


Täällä sairastellaan oikein urakalla syysflunssaa. Ekaluokkalainen aloitti yskimisen ja niistämisen jo varmaan kuukausi sitten ja 3,5-vuotias jatkoi heti perässä kuumeen kera. Nyt yskii ja niistää myös esikoinen ja itselleni nousi toissayönä kuume. Kuopus itki tukkoista nenäänsä viime yönä ja tänään itkeskely on jatkunut. Tuntuu, että heti kun jollain alkaa helpottaa, iskee tauti seuraavaan. Mies on säästynyt ainoana pahemmalta taudilta. Pitkäveteistä flunssaa tänä syksynä. Näin olen kuullut. Toivottavasti meidän perhe alkaa olla jo voiton puolella.


Tyttöjen syysloma alkoi ja kyllä harmittaa, kun tähän mennessä loma on kulunut neljän seinän sisällä. Tein pari iltaa sitten neljä pellillistä pizzaa ja onneksi tein. Nyt ollaan sitten tuhottu niitä eikä ole tarvinnut kipeänä keskittyä ruoanlaittoon. On tullut kyllä istuttua ihan hävettävän paljon tietokoneen äärellä lukemassa blogeja ja katsomassa Netflixistä dokumentteja. Sukkapuikot sentään ovat samalla kilisseet, joten valmistuu edes pikkuisen jotain jo valmiiksi pukinkonttiin.

Kameraa olen myös yrittänyt opetella käyttämään, mutta vielä on aukot, valotusajat ja herkyydet sun muut vastaavat hukassa. Lähinnä kameran eri toimintoja olen kokeillut ja ehkä pikkuhiljaa alan päästä kärryille. Eipä tuo kamera olekaan ollut minulla kuin vasta vuoden ;) .

Nyt taidan mennä hetkeksi sängylle pötköttelemään kahden nuorimmaisen kanssa. Isommat tytöt lähti kavereilleen leikkimään. Kyllä muuten onkin hiljaista!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...