perjantai 7. marraskuuta 2014

Pieniä vain kerran



Aamulla ikkunasta kurkistaessa ulkona odotti iloinen yllätys. Kauan odotettu ensilumi. Ei sitä paljon ole, mutta sen verran kuitenkin, että maa on valkoinen.

Isot tytöt kouluun, nopea kodin siistiminen, aamupala nassuun ja toppavaatteet niskaan. Kuopus pääsi samalla testaamaan uutta haalariaan, jonka bongasin Halpa-Hallin haalarirekistä (Play Zone, 80cm, 29,95e). Vielä se on liian iso, mutta menettelee kuitenkin. Pienempiä haalareita on paikallisista kaupoista vaikea löytää ellei halua vauvamaisia pörröhaalareita tai toppapusseja.


Ulkoilu meni kuopuksen osalta lähinnä itkeskelyksi. Talvikengät eivät pysyneet jaloissa, joten jouduin turvautumaan äitiyspakkauksen toppatossuihin. Niillä taas ei kävely onnistunut ensinkään ja liian ison haalarin kanssa oli vaikea kontata, joten se laittoi turhauttamaan. Hetken jaksoi sentään seurailla isosiskon lumikakkujen tekemistä.


Vaikka meidän kuopus on ikäisekseen tosi pieni, on se silti jo niin suuri. Seisominen onnistuu ilman tukea, kävely tuen kanssa. Pari askelta on jo otettu ilman tukeakin. Muutamia sanoja tulee, joista tärkeimpänä EN. Lähes joka asiaan on vastauksena: "En!" Ensi viikolla onkin sitten jo pikkuneidin ensimmäinen syntymäpäivä. Juhlat juhlitaan kuitenkin vasta myöhemmin, kun kaikki tärkeät ihmiset ovat paikalla.


Minä olen pohdiskellut työkuvioita. Pitäisi päättää, koska palaan takaisin sorvin ääreen. Näillä näkymin olen kuitenkin vielä vuoden verran kotona nuorimmaisten kanssa. Vaikka olenkin viettänyt suuren osan aikuisuudestani kotiäitinä, ovat lapset kuitenkin vain kerran pieniä. En meinaa tajuta sitä ollenkaan. Aina välillä sitä joutuu oikein herätellä itseään, että ajatteles nyt, kun esikoinen menee jo kahden vuoden kuluttua yläasteelle (tai yläkouluhan se taitaa nykyään olla nimeltään..). Ei voi olla totta! Juurihan se oli ihan pieni. Katseli Nalle Puhia ja Noosupattia (= Möhköfantti) ja kiipesi pyykkikoriin piiloon.


Olohuone on muuten kokenut pienimuotoisen muodonmuutoksen. Uusi matto ja sen sellaista. Siitä lisää seuraavalla kerralla.

2 kommenttia:

  1. Ihana postaus, niin tuttuja fiiliksiä itselläkin oli. Ihania kuvia, täynnä elämää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 .
      Muistan miten esikoisen saadessani alkoi joskus jo kyllästyttää "Nauti nyt. Ne ovat pieniä niin vähän aikaa" -kommentit, mutta nyt sitä vasta jotenkin ymmärtää, että ihan tottahan se on. Aika kuluu niin nopeasti ettei meinaa perässä pysyä.

      Poista

Kiitos kun jätät merkin käynnistäsi ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...