Viikko sitten tähän aikaan oli jännitystä ilmassa, perhosia vatsassa ja valtava meno päällä. Järjestelimme siskon kanssa salaa äidille yllätyssynttäreitä. 70 vuotta on kunnioitettava ikä, joten halusimme jotenkin äitiä muistaa. Niinpä varasimme paikallisen Kahvila Toivon koko sunnuntaipäiväksi yksityiskäyttöön ja kävimme edellispäivänä koristelemassa sitä anopin pitsiliinoin, siskon ja meidän puutarhasta löytynein syreenin- ja herukanoksin ja kaupasta ostetuin kukkasin.
Pyörittelimme aika monta jauhelihapullaa, kokosimme voileipäkakut, pilkoimme ja vatkasimme. Kannoimme kahvilaan muutaman autokuormallisen ruokaa ja tavaraa ja saimme aikaiseksi kelpo juhlat. Vieraiksi kutsuttiin äidin lähisukulaiset ja ystävät. Meitä oli koolla pieni, mutta äänekäs joukko ja juhlat oli rennot niin kuin pitikin.
Ohjelmaa ei sen kummemmin mietitty. Sisko ja siskon tyttö lauloivat kauniisti meidän siskosten miesten kitarasäestyksellä ja kävi meidän 4-veekin vähän laulelemassa Tuiki tuiki tähtöstä ja Minun ystäväni on kuin villasukkaa.
Kahvila Toivo on tunnelmaltaan aivan ihana. Ihan lempparikahvila. Ei mikään suuren suuri, mutta helposti siellä pärjäsi vajaa 30 henkilöä. Sohvanurkkaukseen laitoimme valokuvia äidin elämästä ja yhteiskuvia juhlissa olleiden sukulaisten ja ystävien kanssa. Niitä sai siellä katsella ja ison joukon nurkkaus vetikin puoleensa. Välillä kuului supinaa ja supatusta ja lähes koko ajan nauru raikasi.
Lapsille Toivossa on pieni leikkinurkkaus ja juhliin kannoimme lapsille oman pienen pöydän, jonka ääressä sai rauhassa syödä. Leikkinurkkaus oli ahkerassa käytössä, vaikka ainahan sitä on mukavampaa juoksennella ympäriinsä.
Lapsenlapset olivat innokkaita auttamaan mummua lahjojen avaamisessa ;) |
Juhlat olivat oikein onnistuneet ja päivänsankari yllättyi täysin. Juksasimme, että viemme äidin ABC:lle syömään ja yllätys säilyi aina Kahvila Toivon ovelle saakka. Hiukan oli äiti ihmetellyt miksi ABC:lle tarvitsee ruokaliput ja miksi ihmeessä ne pitää hakea Kahvila Toivosta. Varsinkin, kun Toivo on kiinni sunnuntaisin.