lauantai 23. toukokuuta 2015

Mummun matka ABC:lle syömään


Viikko sitten tähän aikaan oli jännitystä ilmassa, perhosia vatsassa ja valtava meno päällä. Järjestelimme siskon kanssa salaa äidille yllätyssynttäreitä. 70 vuotta on kunnioitettava ikä, joten halusimme jotenkin äitiä muistaa. Niinpä varasimme paikallisen Kahvila Toivon koko sunnuntaipäiväksi yksityiskäyttöön ja kävimme edellispäivänä koristelemassa sitä anopin pitsiliinoin, siskon ja meidän puutarhasta löytynein syreenin- ja herukanoksin ja kaupasta ostetuin kukkasin.



Pyörittelimme aika monta jauhelihapullaa, kokosimme voileipäkakut, pilkoimme ja vatkasimme. Kannoimme kahvilaan muutaman autokuormallisen ruokaa ja tavaraa ja saimme aikaiseksi kelpo juhlat. Vieraiksi kutsuttiin äidin lähisukulaiset ja ystävät. Meitä oli koolla pieni, mutta äänekäs joukko ja juhlat oli rennot niin kuin pitikin.



Ohjelmaa ei sen kummemmin mietitty. Sisko ja siskon tyttö lauloivat kauniisti meidän siskosten miesten kitarasäestyksellä ja kävi meidän 4-veekin vähän laulelemassa Tuiki tuiki tähtöstä ja Minun ystäväni on kuin villasukkaa.



Kahvila Toivo on tunnelmaltaan aivan ihana. Ihan lempparikahvila. Ei mikään suuren suuri, mutta helposti siellä pärjäsi vajaa 30 henkilöä. Sohvanurkkaukseen laitoimme valokuvia äidin elämästä ja yhteiskuvia juhlissa olleiden sukulaisten ja ystävien kanssa. Niitä sai siellä katsella ja ison joukon nurkkaus vetikin puoleensa. Välillä kuului supinaa ja supatusta ja lähes koko ajan nauru raikasi.
Lapsille Toivossa on pieni leikkinurkkaus ja juhliin kannoimme lapsille oman pienen pöydän, jonka ääressä sai rauhassa syödä. Leikkinurkkaus oli ahkerassa käytössä, vaikka ainahan sitä on mukavampaa juoksennella ympäriinsä.

Lapsenlapset olivat innokkaita auttamaan mummua lahjojen avaamisessa ;)

Juhlat olivat oikein onnistuneet ja päivänsankari yllättyi täysin. Juksasimme, että viemme äidin ABC:lle syömään ja yllätys säilyi aina Kahvila Toivon ovelle saakka. Hiukan oli äiti ihmetellyt miksi ABC:lle tarvitsee ruokaliput ja miksi ihmeessä ne pitää hakea Kahvila Toivosta. Varsinkin, kun Toivo on kiinni sunnuntaisin.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Yhdessäoloa

Tämä toukokuu on ollut harvinaisen kiireinen kuukausi näin kotiäidin näkövinkkelistä katsoen. Arkipäiviin on mahtunut kaikenlaista hammaslääkäri- ja neuvolakäynneistä mahataudissa makaamiseen ja joka viikonlopulle on ollut jotakin erikoispuuhaa. Toissa viikonloppuna juhlittiin toisiksi vanhimman tytön 8-vuotissynttäreitä ja viime viikonloppuna puuhattiin siskon kanssa anopin avustuksella äidille yllätyssynttärit, mutta niistä lisää myöhemmin. Nyt on vihdoinkin edessä viikonloppu, jolle ei ole mitään erityisiä suunnitelmia. Aion ottaa levon kannalta ja tehdä kaikenlaista mistä tykkään ja mitä nyt pystyn näiden meidän ikiliikkujien kanssa tehdä.




Olen tosiaan kärsinyt ainakin viimeisen viikon ajan oudosta väsymyksestä ja vatsakivusta (Ei, en ole raskaana ;) ). Aina aamuisin olin aivan yhtä väsynyt kuin illalla nukkumaan mennessä ja vaikka olen yleensä aikamoinen yökyöpeli, olen viime aikoina ollut jo iltakahdeksalta täysin valmis menemään nukkumaan. En tiedä oliko syy osittain sateisessa ja koleassa kelissä, kun nyt auringon paistaessa alkaa jo helpottaa.


Eilen olimme koko perheen voimin läheisessä leikkipuistossa. Oli pitkästä aikaa mukavaa istuskella auringossa, kun ilmakin oli jo edes hiukan kesäinen. Lapset nauttivat kovasti ja onnistuin nappaamaan puhelimella muutaman kuvankin siskoksista leikkimässä sopuisasti keskenään. Minäkin jopa uskaltauduin keinumaan, mutta oon kai tullut vanhaksi, kun aivan mahan pohjasta otti ja pelotti että tipahdan.

Tänään vietin siivouspäivää ja tuli tuolla pihallakin edes vähän oltua. Keräsin syreenistä ja herukkapensaista oksia maljakkoon ja vahdin trampoliinilla pomppivaa puolitoistavuotiasta. Huomenna meille tulee uusi sohva joten jonkinlaista pientä sisustamista on varmaan luvassa. Leikkimökkikin pitäisi siivota ja laittaa nätiksi.

Pahoittelen postauksen kännyräpsyjä (taas kerran!). Yritän muistaa pitää oikeaa kameraa mukana useammin.

lauantai 2. toukokuuta 2015

SOblogien Alajärvi-miitti

Kerroin eilen, että tänään tapahtuu jotakin jännää. Olin nimittäin elämäni ensimmäistä kertaa blogitapaamisessa.
Me SOblogien jäsenet päätimme treffata täällä Alajärvellä ja vierailla samalla kahdessa paikallisessa liikkeessä, Sisustus Kokonissa sekä Paapossa. Kaikki eivät päässeet paikalle, mutta oli meitä kuitenkin paikalla seitsemän innokasta bloggaajaa.


Treffasimme Sisustus Kokonin ovella ja sisällä liikkeessä kuuntelimme kauppias Maikki Kokon kertomusta siitä miten Sisustus Kokon sai alkunsa, söimme erittäin herkullista salaattia ja joimme kuplivaa. Loppuajan kiertelimme tutkimassa liikkeen mahtavaa sisustustavaravalikoimaa ja tietenkin tekemässä ostoksia tuulihatuista ja kahvista nautiskellen.





Sisustus Kokon on kaunis ja tunnelmallinen sisustusliike Alajärven keskustassa. Sen valikoimiin kuuluu sisustustavaroita laidasta laitaan ja joukosta löytyy myös mm. asusteita, postikortteja ja pehmoleluja. Annetaanpa kuvien puhua puolestaan.








Pitkän uran mm. somistajana ja sisustussuunnittelijana tehnyt Maikki on onnistunut luomaan liikkeeseensä todella mukavan tunnelman, joten aikaa tavaroita ja asetelmia katsellessa olisi vierähtänyt varmasti tunti jos toinenkin. Olimme kuitenkin sopineet vierailun myös kivenheiton päähän Paapoon.


Keskellä Alajärven keskustaa, Paavolantorilla sijaistevassa Paapossa, kauppias Anne Nenonen kertoi Paapon tarinan meidän bloggareiden nauttiessa munkkikahvitarjoilusta. Paapossa kierrellessä meinasi aivan häkeltyä värien ja materiaalien paljoudesta. Paapo on putiikki, jossa tulee taatusti hyvälle tuulelle.





Paaposta löytyy käsillätekijälle vaikka ja mitä. On mm. villa-, puuvilla- ja bambulankoja, erilaisia kuteita, paperinaruja, käsityövälineitä ja askartelumateriaaleja. Lisäksi löytyy kortteja, lahjapapereita ja erilaisia tee se itse -tarvikepaketteja. Valikoimasta löytyy myös nappeja, joita voi tilata myös Paapon alla toimivasta Nauravat napit -verkkokaupasta.










Oikein paljon kiitoksia Maikille ja Annelle sekä tietenkin myös kanssabloggaajilleni Mirvalle, Miialle, Marikalle, Kirsille, Sarille ja Hannalle. Oli todella mukava tavata teidät kaikki!

Tulkaahan te muutkin käymään ostoksilla Alajärvellä!

perjantai 1. toukokuuta 2015

Perinteitä kunnioittaen


Toivotan oikein hyvää vappuiltaa kaikille blogini lukijoille!
Täällä vappu on kulunut tavallisissa merkeissä. On grillattu makkaraa, pompittu trampoliinilla, leikitty foliopalloilla ja puhalleltu serpentiiniä.

Anoppi kävi tuomassa monta pulloa simaa, kun itse unohdin olla taas ajoissa asialla. Jotenkin nämä ns. juhlapäivät tulee aina yllättävän nopeasti. Onneksi muistin sentään käydä eilen kaupassa ostamassa serpentiiniä ja vappuruokaa.

Esikoisella on ollut yökyläkaveri ja me muut käytiin perinteisillä vappumarkkinoilla. Siellä kohokohtana on joka vuosi poniratsastus, joten pitihän tyttöjen nytkin päästä hepan selkään. Kuopusta en uskaltanut vielä päästää ratsastamaan ja onneksi se ei vielä ymmärtänyt sitä edes vaatia.

8-veen ollessa ponin selässä, se päätti ottaa muutaman juoksuaskeleen, mutta onneksi taluttajat saivat sen rauhoittumaan.
Äidinkin luona käytiin syömässä munkkeja ja juomassa vappukahvit siskon perheen kanssa. Minun vappuani vaan varjosti pienimuotoinen migreenikohtaus. Onneksi se on nyt iltaa kohden helpottanut.

Huomenna on luvassa jotain jännää ja siitä kerron lisää huomenissa :) .

Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Heppakuvat on zoomattuja puhelinräpsäisyjä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...