Huone kaikilla väreillä

Innostuin viime viikolla tekemään suursiivousta pienempien tyttöjen huoneessa. Huoneessa nukkuu meidän tokaluokkalainen ja päivisin se on kaikkien leikkikäytössä. Jossain vaiheessa tuo meidän 4-vee saa mennä isosiskon kanssa samaan huoneeseen nukkumaan ja silloin leikkihuone siirtyy varmaankin nykyisen työhuoneen yhteyteen.

Leluja on kertynyt ihan hirveästi vuosien varrella. Tytöissä (ja hiukan äidissäkin) tahtoo olla hamstraajan vikaa eikä mitään malttaisi heittää pois. Vauvaleluista ei voi luopua, kun eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka joskus vielä vauva tulisikin. Tytöt säästäisivät kaiken tyhjistä pahvilaatikoista synttärilahjapapereihin, koska niistähän voi askarrella. Niinhän niistä tosiaan voi, mutta yleensä ne lojuu vuositolkulla odottamassa askarteluinspistä, kunnes minä tuikkaan ne salaa saunanpesään.

Huone on nyt oikea värien ja tavaroiden sekamelska. Rakastan tuota siskolta saamaani pulpettipöytää enkä millään malttaisi luopua siitä, vaikka se viekin tosi paljon tilaa. Sänky on lähtöisin tädiltäni ja tuossa samassa sängyssä olen minäkin nukkunut pienenä. Oikeasti tokaluokkalainen tarvitsisi kyllä jo isomman sängyn, mutta kun eihän tuostakaan malttaisi luopua. En ole sitä edes maalannut, koska sitä koristaa edelleen tarrat, jotka ollaan siskon kanssa lapsina siihen liimattu.

Luhdan verhot ostettiin alunperin olohuoneeseen. Vaihtelun vuoksi halusin siirtää ne lastenhuoneeseen. Tapetti on siskolta ostamaani Amy Butlerin Lacework-tapettia ja se on mielestäni aivan mielettömän ihanaa. Tapetoin sillä yhden seinän ja loput maalasin vaaleanvihreällä, jota löytyy tapetistakin. Nyt haluaisin kylläkin tapetoida muutkin seinät. Ehkä ihan vain valkoisella.

Huone on tosiaan pääsääntöisesti leikkihuone, joten en ole sen kanssa turhan tarkka. Lelut on yleensä levällään, piirustukset pitkin pöytiä ja hyllyiltä koristeeksi laittamani lelut useimmiten ihan muualla kuin hyllyllä. Huomasin näistä kuvistakin, että pulpetin yläpuolella olevan seinähyllyn lelut on vedetty jonnekkin. Yleensä se ei ole noin tyhjä.

Tykkään siitä, että lapset saavat leikkiä ja piirtää rauhassa. Haaveenani olisikin, että tytöt oppisivat piirtämään ja leikkimään tuolla leikkihuoneessa. Vaikka puitteet leikkeihin onkin ihan kivat ja huoneesta löytyy niin pieni keittiö, piirustuspöytä kuin kaikenmoiset lelutkin, tytöt tuppaavat kantamaan lelut, kynät ja värityskirjat olohuoneeseen tai keittiöön. On se jännä homma. Vähän sama juttu kuin se, että läksyt tehdään olkkarin lattialla, vaikka huoneessa on hyvä koulupöytä. Mutta niinhän se meni omassakin lapsuudessa.

Vaikka stressaannunkin sotkusta, suotakoon se meille kuitenkin. Eikös se niin mene, että kyllä pikkulapsiperheessä pitää myös näkyä, että talossa asuu lapsia ;) .

Ostoksia

Onpas aikaa kulunut enkä ole saanut tänne mitään kirjoitettua. Runosuoni taitaa olla tukossa eikä kamerakaan ole ollut erikoisemmin käytössä. Pari vuotta sitten haaveilin valtavasti omasta järkkäristä ja sen sain. Nyt haaveilen pienestä, hyvästä pokkarista järkkärin rinnalle. Sellaista, joka on helppo ottaa mukaan joka paikkaan. Järkkäriä ei tule ihan joka reissulle otettua, joten tätäkin postausta koristaa muutama puhelimella otettu Instagram-räpsy.

Meidän melkein neljävee ei olekaan enää MELKEIN neljävee. Keskiviikkona tuli ne neljä vuotta täyteen ja huomenna juhlitaan sukulaisten kanssa synttäreitä. Me annettiin Empalle lahja jo synttäripäivänä ja kovin tykätty se olikin. Emppa sai paketin, jossa oli poliisin tykötarpeet. Liivi, virkamerkki, kypärä, käsiraudat, pamppu, ase ja pilli. Lisäksi ostin myös kuulakärkikynän ja kuittivihkon, johon tyttö saa kirjoitella sakkolappuja. Niitä meillä onkin jaettu viime päivinä ties mistä syystä. Suklaan hallussapidosta ja sisäilman vaarantamisesta nyt ainakin ;) .

Vähän mietitytti tuo lahja, koska olen aina sanonut, että en halua ostaa lapsilleni leikkiaseita. Opiskeluaikaisen ystäväni kuolema kouluammuskelussa vain vahvisti tuota mielipidettä, mutta nyt sitten menin ja pyörsin päätökseni. Ehtona aseella ja pampulla leikkimiselle on kuitenkin se, ettei niillä osoteta ihmistä tai eläintä.

Sitten vielä sen verran viimeaikaisista ostoksista, että tein elämäni ensimmäisen tilauksen POMPdeLUXille enkä ole katunut. Noista tuli ihan tyttöjen lempivaatteet. Ainoastaan esikoinen ei löytänyt valikoimista mitään sopivaa, mutta nythän mallisto on käsittääkseni vaihtumassa, joten ehkä uudesta mallistosta löytyy jotain.

Tämä ei sitten ollut maksettu mainos, vaan ihan vaan oma mielipide :) .

Pieniä vain kerran

Aamulla ikkunasta kurkistaessa ulkona odotti iloinen yllätys. Kauan odotettu ensilumi. Ei sitä paljon ole, mutta sen verran kuitenkin, että maa on valkoinen.

Isot tytöt kouluun, nopea kodin siistiminen, aamupala nassuun ja toppavaatteet niskaan. Kuopus pääsi samalla testaamaan uutta haalariaan, jonka bongasin Halpa-Hallin haalarirekistä (Play Zone, 80cm, 29,95e). Vielä se on liian iso, mutta menettelee kuitenkin. Pienempiä haalareita on paikallisista kaupoista vaikea löytää ellei halua vauvamaisia pörröhaalareita tai toppapusseja.

Ulkoilu meni kuopuksen osalta lähinnä itkeskelyksi. Talvikengät eivät pysyneet jaloissa, joten jouduin turvautumaan äitiyspakkauksen toppatossuihin. Niillä taas ei kävely onnistunut ensinkään ja liian ison haalarin kanssa oli vaikea kontata, joten se laittoi turhauttamaan. Hetken jaksoi sentään seurailla isosiskon lumikakkujen tekemistä.

Vaikka meidän kuopus on ikäisekseen tosi pieni, on se silti jo niin suuri. Seisominen onnistuu ilman tukea, kävely tuen kanssa. Pari askelta on jo otettu ilman tukeakin. Muutamia sanoja tulee, joista tärkeimpänä EN. Lähes joka asiaan on vastauksena: "En!" Ensi viikolla onkin sitten jo pikkuneidin ensimmäinen syntymäpäivä. Juhlat juhlitaan kuitenkin vasta myöhemmin, kun kaikki tärkeät ihmiset ovat paikalla.

Minä olen pohdiskellut työkuvioita. Pitäisi päättää, koska palaan takaisin sorvin ääreen. Näillä näkymin olen kuitenkin vielä vuoden verran kotona nuorimmaisten kanssa. Vaikka olenkin viettänyt suuren osan aikuisuudestani kotiäitinä, ovat lapset kuitenkin vain kerran pieniä. En meinaa tajuta sitä ollenkaan. Aina välillä sitä joutuu oikein herätellä itseään, että ajatteles nyt, kun esikoinen menee jo kahden vuoden kuluttua yläasteelle (tai yläkouluhan se taitaa nykyään olla nimeltään..). Ei voi olla totta! Juurihan se oli ihan pieni. Katseli Nalle Puhia ja Noosupattia (= Möhköfantti) ja kiipesi pyykkikoriin piiloon.

Olohuone on muuten kokenut pienimuotoisen muodonmuutoksen. Uusi matto ja sen sellaista. Siitä lisää seuraavalla kerralla.

Vaunuasiaa

Toissapäivänä käytiin vauvan kanssa ensimmäistä kertaa vaunulenkillä. Ei viititty heti alkuun kävellä kovinkaan pitkästi, koska vauvaa oli totutettu ulkoilmaan vasta muutaman kerran lyhyitä pätkiä kerrallaan. Kierrettiin sitten meidän lähistöllä olevan pieni lenkki, joka kulkee järven reunustaa ja on varsinkin kesällä oikein nätti paikka. Emppa halusi lykätä vaunuja ja hienosti se jaksoikin melkein puolet matkasta.

 Matkalla tehtiin kävelytien varteen pieni hauska lumiukko, joka heitteli kärrynpyörää. Tämä on nykyisin oikein perinne. Varmaan kolmena talvena olen tuollaisen tehnyt kävelyretkillä tyttöjen kanssa. Ajattelen, että tuollaiset ovat mukavia päivän piristyksiä muille kävelytiellä kulkijoille. Itseäni ainakin alkoi hymyilyttää.

Eilen käytiin Eevin kanssa äitipolilla kuulokontrollissa ja isot tytöt menivät mummulaan koko päiväksi. Vierihoito-osastolla jo tutkivat kuulon, mutta sitä ei saatu oikeasta korvasta ollenkaan, joten siksi tuo kontrolli. Tällä kertaa mittari värähti varmaan minuutissa, joten kuten arvasinkin, Eevi kyllä kuulee hyvin.

Samalla reissulla käytiin vähän jouluostoksilla. Pari vaipanvaihtoa, muutaman itkupotkuraivarin ja pari imetyskertaa se vaati, mutta muuten kauppareissu sujui oikein hyvin. Tarkoitus oli ostaa tuon järkyttävän harson tilalle Kurtisin vaunusuoja, mutta jotenkin järkytyin hinnasta. Oon kai pihi, kun ajattelen että melkein neljäkymppiä yhdestä vaunusuojasta on paljon. Täytyy kai tänään tutkailla Huuto.netin ja Torin tarjonta.

Kuva täältä.

Ja nyt aasinsiltaa sitten toiseen vaunuasiaan. Onko kenelläkään lukijalla kokemusta kuvan kaltaisista Carena Double Swing EVO2 2013 -tuplarattaista? 

Hankittiin jo ennen Eevin syntymää Emma Jule Twin -kaksostenrattaat ja nyt ostos kaduttaa. Kotona testatessa huomattiin että rattaat ovat turhan ahtaat tuolle pian kolmivuotiaalle. Muuten mahtuu kyllä ihan hyvin, mutta kun päälle vedetään toppavaatteet, niin turhan ahdasta tulee. Nyt täytyykin kai myydä kerran käytetyt rattaat pois ja joko ostaa uudet isommat tai yrittää pärjätä yhdistelmillä.

Päädyin tuplarattaisiin siksi, koska Emppa on aika arvaamaton liikenteessä, joten kävelyreissut ovat aikamoista tuskaa, kun saa koko ajan olla sydän syrjällään ja silmät selässäkin ettei tyttö vain livahda ajotielle. Nuo Carenan rattaat miellyttävät silmää ja niihin saa kovan kantokopan (jota taas noihin Emmoihin ei saa..), mutta ovatkohan nuo yhtään sen isommat, tai siis lähinnä leveämmät kuin ostamamme Emmat? Tietääkö kukaan? Kävimme etsimässä rattaita Seinäjoelta, mutta eipä löydetty ja koska olen hätähousu, tyydyin sitten noihin Emmoihin ja jälkeenpäin kuulin, että Seinäjoelta kyllä löytyy Vaunula, josta tuon kuvankin linkkasin. Olisi vain pitänyt ajaa vähän kauemmas keskustasta..

Kai sitä täytyy yrittää muistaa seuraavalla Seinäjoki-reissulla käydä katsomassa noita rattaita ihan paikan päällä ja ottaa Emppa mukaan. Viimeksi Emppa ei ollut mukana, joten ei sitä osannut arvioida, että ne Emman rattaat tosiaan niin ahtaat ovat. Emppa kun on vielä pieni ja hoikka ikäisekseen, niin ajattelin, että kyllä se tuonne mahtuu ihan hyvin.

No joo.. Nyt vien pikkuneidin pinnikseen nukkumaan ja kokeilen saisinko muutaman ruotsintehtävän tehtyä. Siivotakkin pitäisi ja neuloa joululahjoja. Illalla isot tytöt lähtevät kaverilleen synttäreille, joten autokin pitäisi laittaa lähtökuntoon jossain välissä. Auton lämmitykseen laittaminen (varsinkin, kun Webasto ei ole yhteistyöhalukas) ja ikkunoiden raappaaminen on yksi inhottavimmista asioista talvessa.