tiistai 21. huhtikuuta 2015
Ulkonapihalla
Tänään vietettiin pikkutyttöjen kanssa koko aamu pihalla. Mies kasasi trampoliinin muutama päivä sitten ja kylläpäs on tytöille alkanut ihmeellisesti ulkoilu maittaa ;) . Tänäänkään eivät olisi millään lähteneet sisälle, vaikka lounasaika jo kutsui.
En ole ollenkaan aamuihminen. Herääminen varhain on vaikeaa ja kun sitten pääsen sängystä ylös, menee kunnolliseen heräämiseen ainakin tunti ja monta kahvikupillista. Ulos lähtö heti aamupalan jälkeen on kyllä vihoviimeinen juttu, jota huvittaisi tehdä, mutta kun sinne sitten pääsee, niin kyllähän se virkistää ja päivä saa hyvän alun heti aamusta.
Yleensä ulkoilu tarkoittaa minulle lasten kanssa puuhaamista omalla takapihalla tai vaihtoehtoisesti kävelylenkki jonnekkin. Kesäisin käyn myös leikkipuistossa ja metsässä. Talvisin en tykkää ulkoilusta yhtään. Poikkeuksena on lenkit koiran kanssa, mutta sitähän meillä ei enää ole, joten lenkkeily on jäänyt minulta kokonaan pois. Täytyisi terästäytyä ja pakottaa itsensä kävelylle. Pääsee kunto muuten lopahtamaan kokonaan.
Odotan jo kovasti kesää. Silloin meillä melkein asutaan pihalla. Viime kesänä oli tosin niin kuuma, että en vauvan kanssa pystynyt olla ulkona niin paljon kuin olisin halunnut, mutta nyt kuopuskin on jo niin iso ettei hellekään haittaa. Meillä on takapihalla paviljonki, jossa on sohva ja nojatuolit. Siellä on mukava istuskella kahvikupposen kanssa ja neuloa, tehdä koulutehtäviä, istua läppärin kanssa tai sitten ihan vain olla. Parasta on tietenkin silloin, kun on ystäviä seurana. Grillataan ja jutellaan. Välillä heitetään tikkaa tai pelataan mölkkyä. Suomen kesä on kyllä ihan paras!
Nyt pitää kuitenkin vielä hetki odotella kesää ja laittaa pihaa kuntoon. Toisaalta tämä kevätkin on ihanaa aikaa, kun kiertelen pihaa ja mietin mitä minnekkin keksisin. Suunnitelmia on paljon, mutta toteutus ontuu. En ole todellakaan mikään viherpeukalo, joten haave kukoistavista pioni- ja liljapenkeistä, runsaasti tuottavasta kasvimaasta ja muutenkin upeasta puutarhasta taitaa jäädäkin haaveeksi. Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että ihan kaikkea osaa, kun vaan opettelee. Taidanpa siis tästä lähteä tutkailemaan puutarhasivustoja ja lukemaan mitä kaikkea sitä tässä vaiheessa kevättä pitikään puutarhassa tehdä.
perjantai 17. huhtikuuta 2015
Täyttä tajunnanvirtaa
Viikot ovat kuluneet arkisen letkeissä merkeissä. Välillä päivät täyttyvät autolla ajosta ja kyläilyistä, välillä taas olla möllötetään kotona monta päivää putkeen. Tykkään olla kotona. Olin jo pienenä aikamoinen kotikissa ja joskus ystävät ja vanhemmat ihmettelivätkin miten voin viihtyä tuntitolkulla yksikseni huoneessani. Oma aika vaan on ollut aina minulle tosi tärkeä asia.
Nykyään, neljän suht pienen lapsen äitinä, oma aika on usein kortilla. Yritän sitten nipistää sitä vähän illasta tai esikoisen kasin kouluaamuina jo aamusta. Välillä mies ottaa lapset mukaansa ja lähtee illaksi anopin luokse ja minä saan vähän hengähtää kotona. Silloin yleensä rojahdan sohvalle telkkarin eteen neulomaan. Joskus tosin innostun siivoamaankin, koska siivoaminen on aika terapeuttista silloin kun sen saa tehdä rauhassa ja oman työnsä tuloksen ehtii jopa näkemään ja siitä nauttimaan ennen kuin nuo pienimmät sotkupekat ennättävät levittää tavarat uudelleen ympäriinsä.
Ystävältä saatu, erittäin huonolla hoidolla ollut kukka, päätti yllättää minut kukkimalla uudelleen. Tämä on suoranainen ihme! |
Tänään olen yrittänyt vähän siivoilla. Vaihdoin uudet, puhtaat petivaatteet sänkyyn ja keitin kymmenen litraa kaalikeittoa. Kohta lähdetään äidille ja vien samalla kaalikeittoa mennessäni. Taisin nimittäin vähän ylireagoida tuon määrän kanssa. Nyt ainakin tietää, mitä meidän talossa syödään koko viikonloppu :) .
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille blogini lukijoille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)