Yllätyssushia

Täällä on vähän kirjoittelu jäänyt, kun on muka ollut niin paljon muuta tekemistä ja lisäksi kamera temppuilee eikä puhelimenkaan kameralla aina huomaa ottaa kuvia eri tilanteista.

Tänään vein keskimmäistä tyttöä serkulleen leikkimään ja yllärinä sisko oli tehnyt mulle sushia. On jo pidemmän aikaa tehnyt valtavasti sushia mieli, mutta eihän täällä pikkukaupungissa mitään sushiravintoloita ole ja kauppojen pakastealtaistakin oli sushit kadonneet, joten olen sitten aina joutunut palaamaan tyhjin käsin. Itse en oikein osaa sushia tehdä, mutta sisko oli tänään päättänyt kokeilla ja hyviä ne olivat!

Oli kasvis-, katkarapu- ja lohiversioita ja parhaiten maistui nuo lohiversiot, vaikka kaikki kyllä olivat hyviä. Vielä on tuolla omassa jääkaapissa rasiassa muutama rapuversio odottamassa, että saan sulateltua edelliset.

Kuopus innostui kovasti syömäpuikoista ja nostelikin niillä jo varsin sujuvasti makupaloja äidin lautaselle. Itse ei suostunut sushia edes maistamaan. Keskimmäinen neiti sen sijaan söi hyvällä ruokahalulla ja jatkoi vielä täällä kotona. Saa nähdä onko rasia illalla jo aivan tyhjä, kun päätän itse mennä lopuilla herkuttelemaan.

Suuret kiitokset systerille. Kyllä näitä saa tehdä toistekkin ;) .

Minä olen tosiaan nyt sairauslomalla ja luultavasti sairausloma jatkuu äitiyslomaan saakka. Verenpaineet eivät oikein meinaa pysyä kuosissa. Olenkin nyt sitten käyttänyt aikaani aika tehokkaasti neulomiseen ja telkkarin katseluun. Täytyy kyllä myöntää, että tuli sitä toissapäivänä siivottua kodinhoitohuone ja eilen järjestelin kuopuksen vaatelipaston. On niin vaikeaa olla tekemättä mitään kotitöitä, vaikka periaatteessa ne on multa tällä hetkellä kielletty. On se kuitenkin eri juttu tehdä kotona kuin töissä. Kotona saa huilata kun siltä tuntuu, mutta töissä mulla oli aina huono omatunto, jos vähän aikaa istuskelin aloillani. Tuli sitten tehtyä varmasti paljon enemmän, mitä oma kroppa antoi myöten ja niin sitä sitten lähdettiinkin viimein päivystyslähetteellä äitipolille tarkistukseen.

Mutta nyt on kaikki hyvin. Saan huilata vaikkakin kuopuksen jyrän lailla päälle vyörynyt uhma yrittää sitä aika tehokkaasti estää. Välillä sitä miettii, että miten ihmeessä selviä, kun vauva syntyy jos kuopus jatkaa kiukutteluaan. Mutta ainahan sitä kaikesta on tähänkin asti selvinnyt :) .