Sitä tavallista arkea

Mua on heti alusta asti mietityttänyt tämä blogi. Se, että mitä kaikkea täällä kerron ja mitä en. Mihin tämä blogi painottuu jne. Sen takia varmaan koko bloggaaminen on tuntunut aina olevan kovan työn takana, kun en ole ihan tiennyt mitä tänne kirjoittaisin.

Nyt päädyin sellaiseen ratkaisuun, että olkoon tämä ihan tavallinen nettipäiväkirja. Kerron täällä meidän päivistä, mutta yritän varoa paljastamasta liikaa.

Viime yö ei ollut mitenkään maailman paras. Kaksi pienintä neitiä herätteli vuorotellen ja herätys oli jo aamuseiskalta, joka on minulle aivan liian aikaisin. Olen aina ollut illanvirkku ja aamuntorkku.

Herätyskellon soitua olin kuin kiukkuinen ampiainen, mutta onneksi mieli piristyi kun pääsi kunnolla vauhtiin. Kyllähän se niin on, että mitä aiemmin herää, sen parempi päivä sitten loppujen lopuksi tulee. Nytkin kello on vasta puoli 11 ja olen jo ehtinyt viemään isot tytöt kouluun, käymään äidin luona kahvilla ja ulkoilemaan pienten tyttöjen kanssa. Nyt kuopus jo vetelee ekoja päikkäreitä ja minä suunnittelen alkavani siivoamaan.

Pihalla on aivan mielettömän kaunis ilma. Aurinko paistaa eikä pakkasta ole yhtään liikaa. Nyt olisi hyvä päivä viedä matot ulos tuulettumaan. Meillä vaan on sen verran painavia mattoja, että ehkäpä siirrän niiden ulkoilutuksen viikonloppuun jolloin mies on kotona auttamassa.

Pitäisi vähän suunnitella makuuhuoneen remonttiakin. Suunnitelmissa olisi vaihtaa lattiaan laminaatti ja seiniin tapetit. Pari seinälevyäkin täytyy uusia. Olen tässä yrittänyt miettiä millainen tapetti olisi kiva. Tykkään vaaleasta, mutta en ehkä halua kuitenkaan koko huonetta tapetoida pelkällä valkoisella. Erilaiset koivutapetit kutkuttelee, vaikka onkohan ne jo aivan sou lääst siison? Minä nyt en muutenkaan ole mikään trendien perässä juoksentelija, vaan meillä sisustetaan sellaisella, mistä itse tykätään. Sehän se on tärkeintä, että itse täällä viihdytään.

Nyt taidan kuiten nousta ja laittaa jotakin syötävää. Maha jo kurnii ja pitäisi löytää energiaa siivoushommiinkin.