Vuoden ensimmäinen päivä

Pukki toi lahjaksi järjestelmäkameran ja pikkuhiljaa opettelen sitä käyttämään. Kameran ruudulla kuvat näyttävät ihan kelvoilta, mutta koneella kirkkaus katoaa. Blogger vielä sumentaa kuvia entisestään.. Täytyy kai hankkia joku hyvä valokuvauskirja tai opetella videoiden avulla. Kun vain löytyisi aikaa opetella.

Pikkuruisesta on tullut aikamoinen yökukkuja. Lähinnä iltayöt takkuaa ja tyttö makoilee yhteen saakka potkien ja höpötellen makuuhuoneen taululle. Päivisin nukkuu lyhyitä pätkiä ja muun ajan haluaa olla sylissä. Silloin tällöin suostuu potkiskelemaan olohuoneen lattialla peiton päällä.
Itselläni tahtoo päätä särkeä, kun niskat on jumissa vauvan kantamisesta ja neulomisesta eikä öisinkään saa nukuttua. Täytyisi käväistä hierottavana, kun vaan saisi aikaiseksi.

Joulu mennä jolkotteli. Vietetiin sitä meillä yhdessä siskon perheen, äidin, anopin ja kälyn kanssa. Meno oli aika vilkasta ja äänekästä, mutta eipä sitä varmaan osaisi enää viettää joulua pelkästään oman perheen kesken. Jotenkin vaan se meno ja meininki kuuluu meidän jouluun.

Uusi vuosikin ehti jo vaihtumaan. Vuodenvaihde kului ihan vaan kotosalla. Välillä jo mietin lähdettäiskö kaupungille kurkkaamaan keskiyön ilotulitukset, kun kaikki lapsetkin olivat hereillä vielä keskiyöllä. Jäi kuitenkin väliin. Osin laiskuuttani ja osin siksi etten uskaltanut jättää koiraa yksin kotiin. Ensimmäistä kertaa meillä olonsa aikana se osoitti paukkuarkuutta. Aiemmin ei ole ollut raketeista moksiskaan, mutta nyt juoksi ympäri taloa läähättäen ja täristen. Välillä juoksi tuli hännän alla sängyn alle piiloon.

Mitään varsinaisia uudenvuodenlupauksia en tänä(kään) vuonna tehnyt, mutta hiljaa mielessäni mietin josko yrittäisi tänä vuonna kirjoitella blogeihin joka päivä. Tai edes joka viikko. Hyvä olisi, kun edes kerran kuussa tulisi jotakin kirjoitettua. Saa nähdä miten käy.

Tänään yritin vähän muokata blogin ulkoasua, mutta ei se ota onnistuakseen. En tiedä miksi esimerkiksi leveyksien säätö ei enää onnistu samalla tavalla kuin ennen. Bannerikaan ei onnistu, kun tausta näkyy tummempana kuin blogin muu tausta, vaikka olen sen valkoiseksi laittanut. No ehkä se siitä, kun jaksan taas uudelleen paneutua.

Nyt taidan tästä painella pikkuruisen kanssa sängyn päälle makoilemaan. Jospa tuo päänsärkykin tuosta vaikka hellittäisi.