Kohta se arki alkaa

Tämän blogin kohtalo on ollut kerran jos toisenkin pohdinnan alla. Tuntuu ettei tänne vaan riitä asiaa ja enemmän tulee kirjoitettua neuleblogiini.
Tässä joulun aikaan olen ollut tosi stressaantunut. Oikeastaan koko vuoden.  Erityisherkkänä ihmisenä stressaannun helposti ja murehdin asioita yömyöhällä. Tuntuu, että sitä haluaisi heittää pois kaikki turhat painolastit elämästään ja välillä käy mielessä, että tämä blogi on yksi niistä. Koen, että kun tämä on olemassa, niin tätä myös pitäisi päivittää säännöllisesti. Pitäisi ottaa kauniita kuvia ja kertoa pienimmistäkin kissanristiäisistä.
Kun jotain aloittaa, niin sitä pitäisi tehdä täysillä.

Viime kuukaudet on tullut räpsittyä kuvia lähinnä puhelimella ja enimmäkseen Instagramiin. Arki neljän lapsen äitinä on aika rankkaa, varsinkin kun yksi alkaa lähestyä murkkuikää ja yksi taas on syvällä uhmaiän syövereissä. Kun yrittää ratkoa lasten riitoja, siivota kymmenettä kertaa olohuoneen lattialle levitettyjä leluja ja lukittautua kylpyhuoneeseen pyykkiä lajittelemaan ihan vain siksi, että saisi olla hetken rauhassa, ei oikein tule mieleen hakea kameraa ja napsia kuvia blogiin.

Helmikuussa alkaakin sitten ne varsinaiset ruuhkavuodet, kun palaan työelämään ja pienimmät aloittavat päivähoidossa. Siksi päätinkin etten nyt vielä kuitenkaan lopeta tätä blogia. Saattaahan olla, että kun arki työssäkäyvänä äitinä tasoittuu uomiinsa, sitä taas uudella innolla kirjoittelee niistä kissanristiäisitäkin. Viimeiset pari vuotta sitä on vain jotenkin seilannut jossakin välitilassa. Tavallaan sitä on vain koko ajan pelonsekaisin tuntein odottanut sitä hetkeä, kun palkkatyö kutsuu. Ehkä sitä näin jälkiviisaana olisi käyttänyt viimeiset vuoden kotiäitinä mieluummin johonkin muuhun kuin ainaiseen murehtimiseen. Mutta minkäs sitä luonnolleen mahtaa.

Siinä nyt jotakin ajatuksia.. Aivan tajunnanvirtaa. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan ja mikä tämän blogin kohtalo sitten loppupeleissä tulee olemaan.

SOblogit blogivierailu Neitoperhosen talossa

Tämän syksyn ja talven aikana meille SObloggaajille on järjestetty monenlaista menoa ja meininkiä erilaisten yritysten ja bloggaajien järjestämänä. Muutamaan tapaamiseen ilmoittauduin mukaankin, mutta erinäisistä syistä johtuen osallistuminen aina peruuntui.

Tälle sunnuntaille oli sovittuna yksityistilaisuus Neitoperhosen talossa Kauhajoella ja sinne me siskon kanssa sitten ajeltiin talven ensimmäisä lumisateita uhmaten.

Neitoperhosen talo on lokakuussa 2015 avattu, uusi, pieni ja tunnelmallinen sisustusliike Kauhajoen Citymarketin liiketiloissa (Puistotie 70). Lämmin tunnelma valtasi mielen heti liikkeeseen astuessa ja jatkui liikkeen omistajan, Ninamaria Ketolan, kertoessa putiikin synnystä ja tarjotessa meille herkulliset glögikakkukahvit.

Neitoperhosen talossa myydään sisustus- ja lahjatavaroita sekä käsitöitä. Myynnissä on Ninamarian itse tekemien tuotteiden lisäksi myös muita suomalaisia ja virolaisia käsityötuotteita sekä rautalanka- ja pehmoleluja Keniasta saakka, joita ostamalla voi tukea kehitysmaan asukkaita. Tuotteiden tekijät saavat työstään kunnon korvauksen.

Liike on sisustettu kauniisti ja sisustus onkin omistajan ja hänen miehensä omaa käsialaa. Myyntipöytiä ja hyllyjä on valmistettu itse ja joukosta löytyy myös kauniita, vanhoja, Ninamarian isoäidin vanhoja huonekaluja ja esineitä.

Jos olet liikkeellä Kauhajoen suunnassa, kannattaa pyörähtää myös Neitoperhosen talossa. Mikäli et pääse paikan päälle, löytyy puodilta myös nettikauppa. Käykäähän tekemässä löytöjä lahjapakettiin ;) .

Suuri kiitos Ninamarialle blogivierailun järjestämisestä!

Ystävät on kultaa!

Täällä taas!
Into kirjoittamiseen katosi kokonaan kuukausia kestäneiden huonojen yöunien takia. Päivät tuntuu kuluvan aivan sumussa ja koko ajan väsyttää.
Pikkuneideillä tuntuu olevan öisin kovasti asiaa. Milloin janottaa, milloin on pissahätä. Sitten pelottaakin pimeä tai peitto on huonosti. Siihen päälle vielä tukkoinen nenä ja syksyn nuhakuume, niin huonot yöunet on taattu.

Kovan väsymyksen takia sitä on mielellään jumittunut tänne kotiin neljän seinän sisälle. Muutenkin olen kyllä aikamoinen kotikissa, mutta nyt on mennyt pitkään ettei ole huvittanut lähteä yhtään minnekkään. Mitä nyt siskolla ja äidillä olen käynyt kahvilla.

Viime viikolla saimme kuitenkin pitää vieraina ihanaa ystäväperhettä Etelä-Suomesta. On se aina niin mukavaa, kun on vieressä ihminen, jolle voi jutella kaikesta ja toinen ymmärtää. Ystävät on kultaa!

Teimme koko poppoon voimin pienen metsäretken Pyhävuorelle. Raikas ulkoilma, kauniit maisemat, nuotiolla paistettu makkara ja termoskahvi, vaikkakin ilman maitoa, tuntui hyvältä. Eikä tunnelmaa aivan täysin pilannut edes kakkavaivaa poteva, itkupotkuraivareita saava uhmaikäinen ;) . Eihän nuo Pyhävuoren maastot jyrkänteineen ja liukkaine kivineen ole ihan parhaat maastot tuollaisen pian kaksivuotiaan iki-liikkujan kanssa, mutta ihan hyvin se sujui, kun välillä nappasi syliin ja kantoi pahimpien kohtien yli.

Viikonlopun aikana tuli myös pyörähdettyä kirpparilla, leikkipuistossa ja pitkästä aikaa leffassa ystävän kanssa kahdestaan. Käytiin katsomassa Napapiirin sankarit 2.
Täytyy sanoa, että kyllä se aina piristää, kun lähtee vähän jonnekkin. Täytyy tehdä tästä tapa ja lähteä useammin ystävien kanssa aikaa viettämään. Pitäisi myös elvyttää vanha geokätköilyharrastus. Siinä on harrastus parhaimmasta päästä :) .

Pyhävuoresta vielä sen verran, että mikäli ette ole siellä vielä koskaan käynyt, niin kannattaa käydä. Alueelta löytyy patikointireittejä, peikkoluola, uhrikivi, erakon mökin ja saunan rauniot ja kuulema toivomuslähdekin. Itse en ole vielä tuota lähdettä onnistunut löytämään, kun ei tuon pienimmän kanssa päässyt oikein kunnolla metsiä rämpimään, mutta aion sen vielä joskus löytää.

No niin.. Katsotaan jos vaikka syksyn ja talven mittaan saisi tännekkin blogiin enemmän päivityksiä. Neuleblogini päivittyy huomattavasti useammin, vaikka sekin on tosin nyt syksyn aikana ollut hiljaisempi.

Käyhän muuten kurkkaamassa SOblogien FB-sivut. Siellä on meneillään arvonta, jossa voi voittaa valintansa mukaan Lapuan kankureiden Aino tai Corona -villahuovan. Tsemppiä arvontaan!

Huone kaikilla väreillä

Innostuin viime viikolla tekemään suursiivousta pienempien tyttöjen huoneessa. Huoneessa nukkuu meidän tokaluokkalainen ja päivisin se on kaikkien leikkikäytössä. Jossain vaiheessa tuo meidän 4-vee saa mennä isosiskon kanssa samaan huoneeseen nukkumaan ja silloin leikkihuone siirtyy varmaankin nykyisen työhuoneen yhteyteen.

Leluja on kertynyt ihan hirveästi vuosien varrella. Tytöissä (ja hiukan äidissäkin) tahtoo olla hamstraajan vikaa eikä mitään malttaisi heittää pois. Vauvaleluista ei voi luopua, kun eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka joskus vielä vauva tulisikin. Tytöt säästäisivät kaiken tyhjistä pahvilaatikoista synttärilahjapapereihin, koska niistähän voi askarrella. Niinhän niistä tosiaan voi, mutta yleensä ne lojuu vuositolkulla odottamassa askarteluinspistä, kunnes minä tuikkaan ne salaa saunanpesään.

Huone on nyt oikea värien ja tavaroiden sekamelska. Rakastan tuota siskolta saamaani pulpettipöytää enkä millään malttaisi luopua siitä, vaikka se viekin tosi paljon tilaa. Sänky on lähtöisin tädiltäni ja tuossa samassa sängyssä olen minäkin nukkunut pienenä. Oikeasti tokaluokkalainen tarvitsisi kyllä jo isomman sängyn, mutta kun eihän tuostakaan malttaisi luopua. En ole sitä edes maalannut, koska sitä koristaa edelleen tarrat, jotka ollaan siskon kanssa lapsina siihen liimattu.

Luhdan verhot ostettiin alunperin olohuoneeseen. Vaihtelun vuoksi halusin siirtää ne lastenhuoneeseen. Tapetti on siskolta ostamaani Amy Butlerin Lacework-tapettia ja se on mielestäni aivan mielettömän ihanaa. Tapetoin sillä yhden seinän ja loput maalasin vaaleanvihreällä, jota löytyy tapetistakin. Nyt haluaisin kylläkin tapetoida muutkin seinät. Ehkä ihan vain valkoisella.

Huone on tosiaan pääsääntöisesti leikkihuone, joten en ole sen kanssa turhan tarkka. Lelut on yleensä levällään, piirustukset pitkin pöytiä ja hyllyiltä koristeeksi laittamani lelut useimmiten ihan muualla kuin hyllyllä. Huomasin näistä kuvistakin, että pulpetin yläpuolella olevan seinähyllyn lelut on vedetty jonnekkin. Yleensä se ei ole noin tyhjä.

Tykkään siitä, että lapset saavat leikkiä ja piirtää rauhassa. Haaveenani olisikin, että tytöt oppisivat piirtämään ja leikkimään tuolla leikkihuoneessa. Vaikka puitteet leikkeihin onkin ihan kivat ja huoneesta löytyy niin pieni keittiö, piirustuspöytä kuin kaikenmoiset lelutkin, tytöt tuppaavat kantamaan lelut, kynät ja värityskirjat olohuoneeseen tai keittiöön. On se jännä homma. Vähän sama juttu kuin se, että läksyt tehdään olkkarin lattialla, vaikka huoneessa on hyvä koulupöytä. Mutta niinhän se meni omassakin lapsuudessa.

Vaikka stressaannunkin sotkusta, suotakoon se meille kuitenkin. Eikös se niin mene, että kyllä pikkulapsiperheessä pitää myös näkyä, että talossa asuu lapsia ;) .

Jospas minä taulun saisin, kyllä sitä rakastaisin

Eräänä unettomana yönä surffailin netissä ja lueskelin muiden SObloggareiden blogeja. Olen jo pitkään ihastellut Keltainen keinutuoli -blogia pitävän Virpi Mäkisen kauniita maalauksia ja jos minulla olisi tällä hetkellä takataskussa ylimääräistä rahaa, hankkisin empimättä olohuoneeseemme Virpin maalaaman taulun.
Koska takatasku kuitenkin kumisee tyhjyyttään ja kaikki ylimääräinen raha kuluu remonttihommiin, päädyin tilaamaan Virpiltä lohdutukseksi muutaman postikortin.

Virpin maalauksissa on juuri minun makuuni sopivasti herkkyyttä mutta kuitenkin vahvoja siveltimenvetoja, roiskeita ja voimaa.

Yläkuvassa olevien herkempien maalausten lisäksi olen todella rakastunut Virpin "rouheampiin" teoksiin ja mikäli meille joskus hänen maalauksensa tulisi, se tulisi luultavimmin olemaan jonkinlainen kaupunki- tai koivumaalaus.

Kiitos Virpille nopeasta ja erittäin ystävällisestä palvelusta!


*Postaus on toteutettu blogiyhteistyönä

Pilvien takana aurinko

Kesä on vierähtänyt melkein huomaamatta ohitse. Sadetta ja tuulta. Koleaa ilmaa. Muutama hassu hellemekkopäivä. Aivan omituinen kesä, vaikka onhan tätä vielä vähän jäljellä.

Pihan kaunis kukkaloisto alkaa olla jo ohitse. Liljat ja akileijat vielä jaksaa ilahduttaa värikkäillä kukillaan ja näkyipä etupihalla vielä muutamia nuppujakin. En vaan yhtään muista mitä kukkaa sieltä on tulossa :) .

Meidän kesään on mahtunut muutama pieni reissu. Alkukesästä käytiin Päntäneellä Lankatalo Tapion kaupassa lankaostoksilla, Ähtärin eläinpuistoonkin tehtiin ihana päiväreissu ja napattiin esikoisen ystäväkin mukaan. Yhtenä iltana ajeltiin pikkuteitä pitkin Pietarsaareen ja käytiin Fäbodassa meren rannalla. Oli niin kylmä ettei tarettu kuin pikkasen varpaita kastella, mutta kaunista oli katsella merelle juuri auringon laskiessa. Kotimatkalla napattiin hampurilaisateriat mukaan ja syötiin ne autossa. Viime kesänä tehtiin samanlainen reissu, joten eiköhän tästä tule jokakesäinen perinne.

Miehellä oli pieni lomanpätkä jo alkukesästä ja seuraava pätkä on odotettavissa elokuussa. Toivottavasti silloin alkaa jo kesä näyttää kesältä. Pidän lämpimästä kesästä, kunhan ei ole liian lämmin. Siksi harmittaa, kun luultavasti viimeinen vapaa kesäni on tälläinen epäkesä. Mutta minkäs sitä ihminen säälle mahtaa. Pitää tyytyä siihen, mitä saadaan. Se positiivinen puoli näissä viileissä ilmoissa on, että saapahan ainakin ihan hyvällä omallatunnolla neuloa uusia villasukkia ;) .

Klippan

Meillä on jo pitkään ollut hankintalistalla pieni ja siro, kahdenistuttava sohva olohuoneeseen television eteen. Aiemmin siinä on ollut kaikenlaista aina korituolista, säkkituolin kautta säätönojatuoliin, mutta mikään niistä ei oikein ole kolahtanut. Viimeisen kuukauden tai pari siinä olla nökötti limenvihreä vuodesohvan rohjake, jonka siirsimme remontin ajaksi pois edestä. Limenvihreä ei enää oikein kolahda ja sohva itsessäänkään ei ollut enää mikään kaunis näky. Muutamat lapsilta kaatuneet mehut sohvalla ei ole mitenkään esteettinen näky..

Jokin aika sitten aloin haaveilla telkkarisohvaksi tuttua ja turvallista Ikean Klippania, josta olen tykännyt heti siitä asti, kun sellaisen näin. En tiedä mikä siinä niin kovasti silmääni miellyttää. Täältä on lähimpään Ikeaan sen verran matkaa ettei ole tullut siellä käytyä ja postin kautta tilatessa taas rahtimaksut nousevat niin korkeaksi, että sohvan hankinta jäi vain ajatuksen tasolle, kunnes eräänä päivänä huomasimme äitini kanssa hänen naapureidensa muuttavan.

Meitä pyydettiin naapuriin katsomaan olisko heillä myynnissä olevat huonekalut meidän mieleemme. Ja mikäs se siellä olla möllötti?! Valkoinen kahdenistuttava Klippan. Hihkaisin heti, että se me ostetaan. Samalta reissulta sai äitimuorikin itselleen kauan kaipaamansa parisängyn, joten ei mikään turha reissu.

Sohvan mukana tuli myös laivastonsininen irtopäällinen tuon valkoisen lisäksi. Pistin valkoisen heti pesuun ja ensimmäiset viikot meillä olikin sitten käytössä sininen sohva. Oma silmä kesti tottua minulle hiukan vieraaseen väriin, mutta kunhan saadaan television taustaseinä maalattua valkoiseksi, käy se sininenkin meille. Nyt riitelee liikaa seinän hiukan violettisen sävyn kanssa.

Kuvistakin muuten näkyy, miten Lappljung Ruta -maton yksi nurkka temppuilee. Se nousee aina tuolla tavalla pystyyn eikä asetu, vaikka mitä yrittäisi. Onko muilla samoja kokemuksia tästä matosta? Entä onko jollain vinkkejä miten nurkan saisi pysymään suorassa?