lauantai 8. marraskuuta 2014

Kurkistus olohuoneeseen


Olohuone on meidän kodin sydän. Se sijaitsee keskellä taloa ja sitä kautta kuljetaan lähes joka huoneeseen. Samalla se on myös todella vaikea sisustettava, koska siellä ei ole yhtään ehjää seinää.


Olohuonetta hallitsee tiilinen takkaseinämä, jotka taisivat 70-luvulla olla yleisiä vähän joka talossa. Alunperin se oli punatiilinen ja söi olohuoneesta kaiken valon, joten maalasimme sen valkoiseksi. Sen myötä olohuoneesta tuli ihanan valoisa ja avaran näköinen.


Olohuoneessa on ollut jos jonkinlaista tyyliä vuosien varrella. On ollut rottinkituolia, divaanisohvaa ja yritinpä yhdessä välissä tuoda taloon vähän maalaisromantiikkaakin huonolla menestyksellä. Jossain vaiheessa tyyliksi muotoutui suoralinjainen, pitkälti musta-valkoinen, sisustustyyli graafisilla kuvioilla ja pienillä väriläiskillä.

Graafisia kuvioita on myös uudessa matossa, jonka mies toi piipahdettuaan työmatkalla Ikeassa. Ikean matoista olen aiemmin testannut niin kutsuttua "sisustusblogimattoa", eli Stockholmia, jonka sain siskolta lainaksi. Se on kuitenkin aika vaikeasti puhdistettavissa ja mielestäni hiukan pistelevä jaloille, kun kävelee paljain varpain. Tosi ihana se kyllä on.

Tämä Ikean Lappljung Ruta -matto on kuitenkin pikkulapsiperheessä käytännöllisempi, kuin iso kudottu villamatto. Todella helppo imuroida ja mukavan tuntuinen jalalle. Hintakaan ei ole paha, vain 99e. Nyt en tosin Ikean nettisivuilta enää löydä kyseistä mattoa, joten en tiedä onko se poistunut mallistosta. Samaa mattoa löytyy kuitenkin neliön muotoisena ja turkoosilla piristevärillä Ikean nettisivuilta.


Samalla reissulla mies toi myös pitkään himoitsemamme Hemnes-lipaston. Tämä oli kyllä nappiostos. Ihanan iso ja tukeva. Laatikoihin mahtuu suuri lankavarastoni ja vielä jää laatikoita ylikin ;) .




Lipaston päälle hankimme Maskun kalustetalosta Norrsund-valaisimen. Se on kyllä todella ihana! Koristeeksi päätyivät myös Pentikin lasinen tuikkulyhty, lahjaksi saamani lyhty ja "Friends are the family you choose" -kyltti, sekä ystävältä saamani ihana lasinen kynttiläpurkki. Pari päivää sitten mies sai 10-vuotisesta työurastaan kiitokseksi mm. Iittalan Alvar Aalto Collectionin teräksisen vadin. Se löysi myös paikkansa lipaston päältä. Seinällä olevat taulut ovat siskoni käsialaa.


Aikoinaan, kun kävimme katsomassa taloamme ensimmäisen kerran, ihastuin koko talossa olevaan vinoon sisäkattoon. Se on ihana. Katto kaipaa kuitenkin kovasti joko uutta maalia tai koristelevyjä ja luulenpa, että päädymme jälkimmäisiin.


Yksi olohuoneen lempparijutuista on Korgin digitaalipiano, jolla en vielä osaa kunnolla soittaa, mutta aion kyllä opetella. Jotenkin tuo valkoisen pianon, Marimekon Siirtolapuutarha -taulun ja talokauppojen mukana tulleen puujakkaran liitto on ihana.


Näin pääsitte kurkistamaan meidän olohuoneeseen. Seuraavaksi voisi vuorossa olla vaikkapa keittiö. Keittiökin on meillä kovassa käytössä, vaikka ei ulkonäöllisesti ehkä olekaan tyyliäni.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Pieniä vain kerran



Aamulla ikkunasta kurkistaessa ulkona odotti iloinen yllätys. Kauan odotettu ensilumi. Ei sitä paljon ole, mutta sen verran kuitenkin, että maa on valkoinen.

Isot tytöt kouluun, nopea kodin siistiminen, aamupala nassuun ja toppavaatteet niskaan. Kuopus pääsi samalla testaamaan uutta haalariaan, jonka bongasin Halpa-Hallin haalarirekistä (Play Zone, 80cm, 29,95e). Vielä se on liian iso, mutta menettelee kuitenkin. Pienempiä haalareita on paikallisista kaupoista vaikea löytää ellei halua vauvamaisia pörröhaalareita tai toppapusseja.


Ulkoilu meni kuopuksen osalta lähinnä itkeskelyksi. Talvikengät eivät pysyneet jaloissa, joten jouduin turvautumaan äitiyspakkauksen toppatossuihin. Niillä taas ei kävely onnistunut ensinkään ja liian ison haalarin kanssa oli vaikea kontata, joten se laittoi turhauttamaan. Hetken jaksoi sentään seurailla isosiskon lumikakkujen tekemistä.


Vaikka meidän kuopus on ikäisekseen tosi pieni, on se silti jo niin suuri. Seisominen onnistuu ilman tukea, kävely tuen kanssa. Pari askelta on jo otettu ilman tukeakin. Muutamia sanoja tulee, joista tärkeimpänä EN. Lähes joka asiaan on vastauksena: "En!" Ensi viikolla onkin sitten jo pikkuneidin ensimmäinen syntymäpäivä. Juhlat juhlitaan kuitenkin vasta myöhemmin, kun kaikki tärkeät ihmiset ovat paikalla.


Minä olen pohdiskellut työkuvioita. Pitäisi päättää, koska palaan takaisin sorvin ääreen. Näillä näkymin olen kuitenkin vielä vuoden verran kotona nuorimmaisten kanssa. Vaikka olenkin viettänyt suuren osan aikuisuudestani kotiäitinä, ovat lapset kuitenkin vain kerran pieniä. En meinaa tajuta sitä ollenkaan. Aina välillä sitä joutuu oikein herätellä itseään, että ajatteles nyt, kun esikoinen menee jo kahden vuoden kuluttua yläasteelle (tai yläkouluhan se taitaa nykyään olla nimeltään..). Ei voi olla totta! Juurihan se oli ihan pieni. Katseli Nalle Puhia ja Noosupattia (= Möhköfantti) ja kiipesi pyykkikoriin piiloon.


Olohuone on muuten kokenut pienimuotoisen muodonmuutoksen. Uusi matto ja sen sellaista. Siitä lisää seuraavalla kerralla.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...