Vai, että onnellisuusviikko..

Tämä aamu alkoi aivan väärällä jalalla. Laitoin illalla kellon herättämään tuntia normaalia aiemmin, jotta ehtisin vähän laskea matikan laskuja (kyllä.. aloitin nettilukion) ennen lasten herätystä. Jostakin syystä tulostin päätti kuitenkin kiukutella ja se ylimääräinen tunti meni sen kanssa tappelemiseen. Kun sitten vihdoin sain tulostimen toimimaan ja tehtävät tulostettua, olikin kello jo kahdeksan ja oli aika herättää lapset eskariin ja kouluun.

Aamu menikin sitten kokonaisuudessaan vähän niin ja näin.. Milloin lapset tappelivat keskenään, milloin tippui paidalle hammastahnaa ja piti etsiä ja silittää uusi. Kun vielä muutamaa minuuttia ennen koulun kellojen soimista etsittiin esikoisen takkia kissojen ja koirien kanssa, meinasi päässä napsahtaa. Aamu oli kyllä yhtä kiukuttelua niin lasten kuin äidinkin osalta. Paha mieli iski, kun olin kaasu vinkuen ajanut lapset autolla koulun pihaan ja palailtiin kotiin päin. Tuli ihan paska mutsi -fiilis. Olipa tyttöjen taas mukava aloittaa kouluviikko, kun äiti oli koko aamun karjunut kitarisat heiluen. Mitenhän sitä oppisi pitämään pienempää ääntä itse. Kun suutun, huudan. Vaikka parempi kai niin, kuin että nostaisin tenavat korvista pyykkinarulle roikkumaan..

Vielä ne varpaat sieltä pilkottaa ;)

Koko aamupäivä jatkui samaan tyyliin.. Koira onnistui kietomaan talutushihnansa jalan ympärille niin, että horjahdin ja löin polveni pöydän kulmaan. Itkuhan siinä pääsi näinkin isolta tytöltä. Kuopuskin teki kaikkensa, että saisi äidin hermot kireälle. Halusi leikkiä pihalla ja sieltähän ei sitten olisi saanut ollenkaan lähteä sisälle.

Nyt on vähän purettu pahaa mieltä paperille ja kahviteltu äidin ja siskon kanssa. Eskarilainenkin on jo haettu kotiin ja uunissa paistuu kanankoivet. Ehkä tämä tästä.. Facebookista luin, että nyt on onnellisuusviikko.. Tämän maanantain perusteella voisin päätellä että se viikko on aika kaukana.

Eilen käytiin siskon ja ystävien kanssa Amarillossa syömässä. Samalla juhlittiin pienimuotoisesti ystävän tulevia synttäreitä. Sisko toi mukanaan pöydälle koristeeksi kukan muotoisia ledituikkuja ja serpentiiniä.
Kyllä tuollaiset ystävien kanssa vietetyt illat on ihan parhautta. Sai nauraa ja vetää navan täyteen herkullista ruokaa.

Kiitos synttärisankarille aiemmin saaduista ihanista verhoista. Sormet jo syyhyäisivät päästä laittamaan esikoisen huonetta uusiksi. Sinne osaa noista verhoistakin suunnittelin, mutta ensiksi olisi vähän tapetoitavaa ja uudelleenjärjestelyä. Se taas on pakko jättää siihen hetkeen kun vauva on syntynyt ja minä parantunut.